Lähetystyön kautta napatanssiin.

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo, kuinka eräs suomalainen lähti kymmenen vuotta sitten Thaimaahan lähetystyöhön. Hän päätyi vain pari vuotta myöhemmin napatanssijaksi.

Tällaisista urahaaveista ei kyllä kysytty mitään omassa työhaastattelussani. En myöskään itse ottanut asiaa  puheeksi. Napatanssi on varmasti ihan kiintoisa harrastus — tai hänen tapauksessaan leipätyö — mutta jäin silti miettimään, mihin lopahti lähetystyökutsumus? Sitä Helsingin Sanomien artikkeli ei kertonut. Päivi, jos luet tätä, niin kerro kommentissa!

 

Avioliittotodistusta metsästämässä

Thaimaasta tuli viesti, että tarvitsevat vielä yhden paperin: Marriage Certificate. No minähän sitten sellaista metsästämään. Ensin soitto omaan eli Tikkurilan kirkkoherranvirastoon, jossa oltiin vielä lomalla. Sen jälkeen soitto Vantaan seurakuntien keskusrekisteriin, josta kehotettiin soittamaan Helsingin seurakuntien keskusrekisteriin. Meidät on nimittäin vihitty Puotilan kappelissa. Helsingistä kehotettiin soittamaan Vihtiin, sillä kävi ilmi, että vihkimishetkellä olin vielä Vihdin seurakunnan jäsen. Vihdistä puolestaan kehotettiin soittamaan takaisin Helsinkiin, sillä vihkimistodistus talletetaankin morsiamen silloiseen kotiseurakuntaan. (Muistelin, että Satu olisi tuolloin ollut kirjoilla Espoossa. Onneksi en ehtinyt sotkea tähän vielä Espoon viranomaisia.)

No, alkuperäinen vihkimistodistus löytyy siis Helsingin Vanhan kirkon arkistoista, toivottavasti. Mutta pieniä lisäongelmia on silti luvassa. Tätä alkuperäistä todistusta kirkko ei ymmärrettävistä syistä anna edes lainaksi. Itse asiassa kirkko ei mielellään ota siitä edes kopiota — ilmeisesti kulumisen välttämiseksi. Jotenkin ymmärrän myös tämän, sillä onhan olemassa riski, että paperi häviää kopiointimatkalla tai juuttuu kopiokoneeseen.

Miksi sitten alkuperäisen ja suomenkielisen vihkimistodistuksen (sen jota ei saa edes lainaksi) saaminen olisi tärkeää? Siksi, että virallinen suomi-englanti-kääntäjä haluaa nähdä alkuperäisen todistuksen, ja vasta hänen tekemänsä käännöksen voi viedä hyväksyttäväksi ensin julkiselle notaarille, sen jälkeen julkisen notaarin asema hyväksyttäväksi ulkoministeriöön ja tämän jälkeen ulkoministeriön olemassaolo hyväksyttäväksi Thaimaan Suomen suurlähetystöön. Helsingin kirkon keskusrekisteri lupautui kyllä kirjoittamaan todistuksen vihkimisestä suoraan englanniksi, mutta arvailujen varaan jää, onko Thaimaan suurlähetystön mielestä kirkon englanti riittävän virallista englantia, ja jos onkin, ovatko Thaimaan maahanmuuttoviraiset samaa mieltä.

Viimeistään tässä vaiheessa joku ehkä huomauttaa: maistraatista voi pyytää englanninkielisen virkatodistuksen, jossa mainitaan puolison nimi ja avioliiton solmimisvuosi. Niin saa, ja sellainen on myös lähtenyt kaikilla mahdollisilla leimoilla varustettuna eteenpäin. Mutta kun kerran Thaimaa haluaa kaiken lisäksi myös ”avioliittotodistuksen”, niin minkäs teet.

Jos nyt sitten lopulta saan (oikeanlaisen) Marriage Certificaten, laitanko sen postin kuljetettavaksi Bangkokiin? No en todellakaan. Käytän DHL:ää. Tarkoitus on nimittäin, että tuo paperi olisi perillä vielä tämän vuoden puolella.

Yhdessä soittamistani virastoista informoitiin — ikään kuin minulle uutena ja mielenkiintoisena yksityiskohtana — että ”tästä meidän tietojärjestelmästä muuten näkyy, että teidät on vihitty 3.6!” Sanoin, että se onkin ainoa tieto, puolisoni lisäksi, jonka muistan varsin hyvin.

Virta syntejä vie — Loy Krathong

Jos saamme viisumit ajoissa, pääsemme vain pari päivää Bangkokiin saapumisemme jälkeen viettämään yhtä Thaimaan suurimmista juhlista: Loy Krathongia. Juhlaa vietetään aina täyden kuun yönä Thaimaan 12:n kuukauden aikana, sadekauden lopussa. Tänä vuonna täysikuu — ja siksi myös juhla — on hieman tavallista aikaisemmin, 4.11.2017.

Loy Krathong (ลอย กระ ทง) tarkoittaa kelluvaa lauttaa. Tapahtuma tunnetaan myös kelluvien lyhtyjen tai valojen juhlana. Ihmiset joka puolella Thaimaata lähettävät kelluvia kynttilälauttoja veteen. Lautat on tehty milloin mistäkin materiaalista, alun perin banaanipuusta.

Uskonnollisena sisältönä on rukoilla Ganges-joen jumalatarta: kiittää vedestä ja pyytää anteeksiantoa menneistä virheistä, erityisesti vesien saastuttamista. Monet ajattelevat, että samalla kun virta vie mennessään oman pienen lautan, myös kaikki kuluneen vuoden synnit pyyhkiytyvät pois. Jos lauttaan sytytetty kynttilä palaa vielä sen häipyessä horisonttiin, tulossa on hyvä vuosi.

Aiheesta lisää: Denis Segaller: Thai Ways. Bangkok: Post Books, 1993.
kuva: www.thaismile.jp