Thaimaasta tuli viesti, että tarvitsevat vielä yhden paperin: Marriage Certificate. No minähän sitten sellaista metsästämään. Ensin soitto omaan eli Tikkurilan kirkkoherranvirastoon, jossa oltiin vielä lomalla. Sen jälkeen soitto Vantaan seurakuntien keskusrekisteriin, josta kehotettiin soittamaan Helsingin seurakuntien keskusrekisteriin. Meidät on nimittäin vihitty Puotilan kappelissa. Helsingistä kehotettiin soittamaan Vihtiin, sillä kävi ilmi, että vihkimishetkellä olin vielä Vihdin seurakunnan jäsen. Vihdistä puolestaan kehotettiin soittamaan takaisin Helsinkiin, sillä vihkimistodistus talletetaankin morsiamen silloiseen kotiseurakuntaan. (Muistelin, että Satu olisi tuolloin ollut kirjoilla Espoossa. Onneksi en ehtinyt sotkea tähän vielä Espoon viranomaisia.)
No, alkuperäinen vihkimistodistus löytyy siis Helsingin Vanhan kirkon arkistoista, toivottavasti. Mutta pieniä lisäongelmia on silti luvassa. Tätä alkuperäistä todistusta kirkko ei ymmärrettävistä syistä anna edes lainaksi. Itse asiassa kirkko ei mielellään ota siitä edes kopiota — ilmeisesti kulumisen välttämiseksi. Jotenkin ymmärrän myös tämän, sillä onhan olemassa riski, että paperi häviää kopiointimatkalla tai juuttuu kopiokoneeseen.
Miksi sitten alkuperäisen ja suomenkielisen vihkimistodistuksen (sen jota ei saa edes lainaksi) saaminen olisi tärkeää? Siksi, että virallinen suomi-englanti-kääntäjä haluaa nähdä alkuperäisen todistuksen, ja vasta hänen tekemänsä käännöksen voi viedä hyväksyttäväksi ensin julkiselle notaarille, sen jälkeen julkisen notaarin asema hyväksyttäväksi ulkoministeriöön ja tämän jälkeen ulkoministeriön olemassaolo hyväksyttäväksi Thaimaan Suomen suurlähetystöön. Helsingin kirkon keskusrekisteri lupautui kyllä kirjoittamaan todistuksen vihkimisestä suoraan englanniksi, mutta arvailujen varaan jää, onko Thaimaan suurlähetystön mielestä kirkon englanti riittävän virallista englantia, ja jos onkin, ovatko Thaimaan maahanmuuttoviraiset samaa mieltä.
Viimeistään tässä vaiheessa joku ehkä huomauttaa: maistraatista voi pyytää englanninkielisen virkatodistuksen, jossa mainitaan puolison nimi ja avioliiton solmimisvuosi. Niin saa, ja sellainen on myös lähtenyt kaikilla mahdollisilla leimoilla varustettuna eteenpäin. Mutta kun kerran Thaimaa haluaa kaiken lisäksi myös ”avioliittotodistuksen”, niin minkäs teet.
Jos nyt sitten lopulta saan (oikeanlaisen) Marriage Certificaten, laitanko sen postin kuljetettavaksi Bangkokiin? No en todellakaan. Käytän DHL:ää. Tarkoitus on nimittäin, että tuo paperi olisi perillä vielä tämän vuoden puolella.
Yhdessä soittamistani virastoista informoitiin — ikään kuin minulle uutena ja mielenkiintoisena yksityiskohtana — että ”tästä meidän tietojärjestelmästä muuten näkyy, että teidät on vihitty 3.6!” Sanoin, että se onkin ainoa tieto, puolisoni lisäksi, jonka muistan varsin hyvin.
