Sovittelu on enemmän kuin ”sori siitä”  

Mitä yhteistä on rauhantyöllä, evankeliumilla ja kirjanpidolla? Vastaus on: reconciliation, sovittelu. Rekonsiliaatiossa on kysymys alkuperäiseen ja parempaan palaamisesta. Raamatun kreikan vastaava sana merkitsee ystävyyden uudelleen solmimista.

Rekonsiliaatio kuvaa hyvin sitä, mistä on kysymys Kristuksen pelastustyöstä: kaksi erilleen ajautunutta, Jumala ja ihmiskunta, palaavat yhteen. Tämä sovittelu oli kuitenkin epätyypillinen, sillä Jumala edusti ”neuvottelun” molempia osapuolia. Hän tiesi, että ihminen ei ole riittävän kykenevä, eikä oikeastaan edes halukas, sovintoon.

Yhteen palaamisesta ja huonoksi menneiden suhteiden korjaamisesta on kysymys myös eri järjestöjen — kuten Suomen Lähetysseuran — tekemässä rauhantyössä. Joskus riittää kahdenvälisten neuvottelujen tukeminen, toisinaan tarvitaan rauhanvälittäjää, joskus jopa välitysoikeutta ja tuomioistuinta.

Sovittelu, rekonsiliaatio, on tuttua myös jokaiselle kirjanpidon ammattilaiselle. Tällöin kysymys on siitä, että saadaan numerot täsmäämään keskenään. Kaikkien pöytälaatikkoon kertyneiden kuittien ja omien laskelmien on pidettävä yhtä. Jos ne eivät pidä, täytyy keksiä jotain. Kristinuskossa tämä jokin oli Jumalan tuleminen ihmiseksi. Jumala maksoi itse ihmisen velan. Näin ihmisen ja Jumalan väliset tilit saatiin jälleen kuntoon.

Sovittelu vaatii molemmilta osapuolilta tahtoa. On tunnistettava asioiden kehno nykytila, myönnettävä virheet, annettava anteeksi, pyydettävä anteeksi ja parhaimmillaan myös hyvitettävä tapahtunut vääryys. Pelkkä anteeksipyyntö aina riitä palauttamaan suhteita ennalleen: vahinko on myös korjattava ja menneestä on kannettava vastuu. Menneitä ei pidä jäädä märehtimään, mutta niitä ei myöskään voi vain kevyesti sivuuttaa. Mennyt on kohdattava siinä missä tulevakin. Sovittelu on jotakin paljon enemmän kuin pelkkä ”sori siitä”.

On tärkeä huomata, että armo ei sovittelussakaan ole oikeuden vastakohta. Armo ja oikeus voivat, ja niiden myös tulee tapahtua yhtä aikaa. Väärin tehneelle jopa rangaistus voi olla armollinen, sillä se auttaa häntä palaamaan yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Vain totuus tekee vapaaksi. Ihminen, joka ei milloinkaan joudu kohtaamaan vääriä tekojaan, eristäytyy sekä muista että omasta todellisesta minästään. Usein hän myös projisioi oman pahuutensa muihin: sen mikä on liian tuskallista nähdä itsessä, hän näkee toisissa. Tällä tavalla synti salakavalasti erottaa ja etäännyttää, johtaen jopa itsetuhoon ja hengelliseen kuolemaan. Juuri siksi tarvitaan sovittamista ja yhteen palaamista, rekonsiliaatiota.

Sana rekonsiliaatio merkitsee siis sovintoa. Tuon sanan mielenkiintoisin osa on sen ensimmäinen tavu: re. Se antaa vihjeen siitä, mitä kaikkea sovitteluun liittyy: Restitution (korvaus, rikoshyödyn palauttaminen); repair (kunnostus, saada uudelleen pariksi); restoration (entisöinti); return (palauttaa, palata takaisin); renew (uudistaa). Jopa uskontoa tarkoittava sana religion tulee sanasta, joka tarkoittaa uudelleen yhteen liittämistä ja uutta suhdetta, relation. Tätä kaikkea on kristinusko!

Kuvaillessani ihmisen ja Jumalan välistä sopimista kirjoitin sanan neuvottelu lainausmerkeissä. Tein niin siksi, että kysymyksessä ei ollut vihainen ja rangaistusta vaativa Jumala ja häntä lepyttelevä Poika. Rauha Jumalan ja ihmisen välillä ei syntynyt siksi, että Jeesusta kidutettiin ja nöyryytettiin, vaan siksi, että Jumala omasta tahdostaan palautti ennalleen, siis sovitteli, sen minkä ihminen oli lankeemuksessa menettänyt.

Näin päästään vielä yhteen, viimeiseen re-sanaan: rekapitulaatio. Se on kristillisen seurakunnan alkuperäinen tulkinta siitä, mitä ristinkuolemassa tapahtui. Kristus oli uusi Adam (re-capitulation tarkoittaa sanatarkasti: uusi ”pää”). Jeesus eli täydellisen elämän, onnistuen kaikessa siinä, missä Adam epäonnistui. Tällä tavalla Kristus kumosi lankeemuksen vaikutukset. Adamissa hävitty on Kristuksessa voitettu. Kristuksessa ihminen on ”re”: uusi luomus. Eikä ainoastaan ihminen, vaan koko luomakunta tulee Kristuksessa uudeksi ja yhdeksi. Jumala osoitti, että sovinto on mahdollista jopa äärimmäisen epäoikeudenmukaisuuden jälkeen. Tämä sovinto alkaa siitä, että toinen osapuoli levittää kätensä ja toivottaa rauhaa. Tällaisia kädenojennuksia tarvitaan tänään enemmän kuin koskaan.

”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan” (2 Kor 5:19).