Vuosi Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa

Vuosi sitten kirjoitin tähän blogiin olevani maailman onnellisin vihtijärveläinen mies. Olin juuri saapunut Thaimaasta Suomeen. Koronatilanne oli nopeasti pahenemassa kaikkialla, ja vaarana oli, että lentoja Suomeen ei enää saisi. Me saimme, onneksi.

Ajoimme lentokentältä suoraan kesämökillemme — paikkaan, jossa nytkin olen. Kevät oli silloin pidemmällä kuin nyt, ja jäät olivat melkein lähteneet. Tänään jäätä oli niin paksusti, että pystyin kaatamaan lepän järven jään päälle. Raivatessani oksia näin, kuinka järven yli lensi viisi joutsenta. Kevätaurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Kultaisennoutajan pentu juoksi mökin pihalla ympyrää.

Olen edelleen maailman onnellisin vihtijärveläinen mies. Olen onnellinen, vaikka kuolema korjasi syksyllä elämästä ilon. Olen onnellinen, vaikka koronan takia juuri mikään ei naurata.

Joku on sanonut, että kristityn pitäisi iloita joka tilanteessa — tai ei ainakaan etsiä onnellisuutta. Että ilo on jotakin syvällistä ja onni pinnallista. Olen eri mieltä. Tässä maailmassa on yhä vähemmän riemun ja naurun aiheita. Vahingoniloa ja huonoa huumoria sitäkin enemmän.

Minä olen siis onnellinen. Onnellinen siksi, että ympärilläni on niin suuri määrä kauneutta ja kevään tuomaa toivoa. Vaikka kevät aina joskus katoaakin, kauneus ei katoa milloinkaan. Ei ainakaan täältä Suomesta, maailman onnellisimmasta maasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s