Nyt se on varmaa. Thaimaa jää taakse.

Kulunut yhdeksän kuukautta on ollut minulle myllerrysten aikaa niin työssä kuin elämässä muutenkin. Yksi isoista muutoksista on, että työni Kaakkois-Aasian tiedottajana ei enää jatku. Thaimaan kuumuus vaihtuu raikkaaseen Suomi-säähän, phatthai spagettiin ja sawatdiikrap moihin. 

Matkoja Thaimaahan ja muuallekin voi tosin vielä tulla, sillä työni Suomen Lähetysseurassa ei lopu: aloitan vuoden 2021 alussa täysin uudessa tehtävässä, rauhan ja sovinnon teologian asiantuntijana.

Viime maaliskuisesta Suomeen saapumisestamme on kulunut melkein yhdeksän kuukautta. Tähän aikaan on mahtunut raskaita tappioita ja jäähyväisiä, mutta niin kuin yhdeksän kuukauden jälkeen usein on tapana, myös uutta on syntynyt. Tänään iloitsen sekä uudesta työstäni että erityisesti kahdeksanviikkoisesta kultaisennoutajan pennustamme. Koiran nimi, Daau (ดาว = tähti), muistuttaa meitä antoisasta Thaimaan ajasta.

Kun koronakeväällä 2020 saavuimme Suomeen, hankin ensi töikseni uuden lipputangon. Siihen tankoon kelpaa jälleen nostaa maailman kaunein lippu. 

Paljon onnea, Suomi. Tänään on syytä juhlaan!