Pyhäinpäivän portti

Tänä pyhäinpäivänä en käynyt läheisteni haudalla. Sen sijaan rakensin takapihallemme portin.

Tuota porttia tuskin erottaa syksyisestä maisemasta. Siinä se kuitenkin on, tukevasti multaan paalutettuna.

Takapihaltamme pääsee metsään montaa kautta, mutta vain tuo portti johtaa polulle. Myöskään polkua ei juuri nyt näy, mutta siellä se kuitenkin on.

Viime aikoina tällainen portti on tullut monen ystäväni kohdalle. Joillekin se on tullut eteen aivan yllättäen, joillekin se on ollut näkyvissä jo pitempään. Toiset avaavat portin vapisevin käsin, toiset rohkeammalla otteella. Heikoimmille portin avaa joku toinen. 

Tänä pyhäinpäivänä en juhli porttia vaan polkua sen molemmin puolin. Tähän juhlaan yhtyvät tuhannet kullatut vaahteran lehdet sekä portin tällä että tuolla puolella. 

Kun kuukauden kuluttua saamme kultaisennoutajan pennun, rakennan portin ympärille aidan. Sitä ennen tuo yksinäinen portti muistuttaa hänestä, jolla on valta avata ja sulkea. Hänestä, joka itse on polku ja portti.  

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s