Seitsemän kuukautta Suomessa

Suomen ”kesäloma” on vierähtänyt jo seitsemään kuukauteen. Paluuta Thaimaahan ei ole näköpiirissä ainakaan tänä vuonna. Bangkokin asunnon vuokrasopimus päättyy viikon kuluttua, samoin Thaimaan viisumi. Toissapäivänä laitoin asunnon avaimet DHL:n vietäväksi vuokranantajalleni. Kollegani Cherry on jo tyhjentänyt asunnon sinne jääneistä tavaroista ja vienyt ne kirpputorille. Sähkö- ja puhelinsopimus on irtisanottu. Thaimaan pankkitilillä on vielä vähän bahteja. Niiden arvo ei välttämättä ole kovin suuri siinä vaiheessa, kun maa jälleen avautuu. 

Kesä ja syksy ovat olleet sanoinkuvaamattoman kauniit. Luulin, että niistä saatu energia auttaisi jaksamaan nämä syksyn pimeät ja sateiset päivät. Olin väärässä. Nyt on vasta toinen ankea sadepäivä, ja olo on voimaton. Onneksi pian on taas viikonloppu ja poutaa. Menen mökille ja kaadan taas jonkin puun, vaikkei tarvitsisi. Itse asiassa polttopuita on jo nyt liikaa, mutta jo tunnin ähkiminen metsässä moottorisahan kanssa parantaa useimmat hengen ja ruumiin vaivat.  

Viime viikonloppuna istutin mökille yhdeksänkymmentä tulppaanin sipulia. Enää ei ole puoltakaan vuotta, kun ne puhkeavat kukkaan ja juhlistavat kesän tuloa.  

Kuluneeseen seitsemään kuukauteen on mahtunut paljon. Yhdet raskaat hautajaiset, kaksi lomautusta ja kolme ruskamatkaa Sadun kanssa. Hyviä asioita on vielä tulossa, sillä olemme saamassa reilun kuukauden kuluttua pitkään odottamamme kultaisennoutajan pennun. Näitä noutajia meillä on ollut aikaisemmin jo kaksi: Emmi ja Elli. Kolmannen nimeksi tulee luultavasti Essi — jos tuo nyt ollenkaan Essiltä näyttää, kun sen näemme.

Huomaan vanhentuneeni. Köröttelen nopeusrajoitusten mukaan niin kuin mikäkin papparainen, joskus jopa alle rajoitusten. Kuuntelen Radio Suomea ja sieltä mieluummin puhetta kuin musiikkia. Jos kuuntelen musiikkia, ohjelma on Lauantain toivotut levyt tai Entisten nuorten sävellahja. Sunnuntaisin istun keinutuolissa ja kuuntelen radiojumalanpalvelusta. Arki-iltaisin makaan sängyssä ja kuuntelen äänikirjoja. Nyt on vuorossa Rutger Bregmanin Hyvän historia. Suosittelen. 

Kaikki on siis lopulta hyvin. Suomessa on rauha, kahvin kanssa on pullaa ja muuttolinnut palaavat joka kevät. Kaikella on aikansa, kaikella: 

Aika istuttaa ja aika repiä maasta,
aika rakentaa ja aika purkaa,
aika kuolla ja aika nousta kuolleista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s