Lähetystyöntekijän unelmaelämä

Minulla on ollut tapana kirjoittaa kerran kuukaudessa lyhyt uutisviesti työni tukijoille. Näistä viesteistä tulee suoraa palautetta vain harvoin. Se on harmillista mutta ymmärrettävää: vain harva saajista tuntee minut henkilökohtaisesti, niin kuin minäkin tunnen heistä vain osan.  

Jonkin aikaa sitten sain palautteen. Ilahduin, kun joku tuntematon näki vaivan kirjoittaakseen minulle. Palaute oli kuitenkin hämmentävä. Uutisviesteistäni sai kuulemma sen kuvan, että elän unelmaelämää. Lisäksi kirjeissäni oli lähetystyöntekijän elämään sopimatonta huumoria.

Kirjoittaja oli oikeassa. Olen monissa kirjeissäni kertonut, miten hieno ja kaunis maa Suomi on, ja sitä ennen luultavasti kertonut, mitä kaikkea ihmeellistä olen nähnyt Thaimaassa. Olen elänyt monella tavalla unelmaelämää, mutta tällainen elämä ei ehkä sovi siihen kuvaan, joka monilla on lähetystyöstä. Lähetystyön, ollakseen uskottavaa, pitäisi olla uhkakuvia, uhrauksia ja uskon ihmeitä — ei ainakaan arkisia unelmia.   

Luulen, että monilla muillakin lähettäjäkirjeitä kirjoittavilla on kanssani samankaltaisia kokemuksia. En nyt viittaa huumoriin, sen puutteeseen tai kirjeistä saatuun palautteeseen yleensäkään, vaan siihen, että kahdessa eri kulttuurissa asuneena oppii näkemään kummankin maan hyvät puolet. Ruoho on vihreää aidan molemmin puolin. Hyviä asioita on enemmän kuin huonoja ja kauneutta enemmän kuin rumuutta.  

Kun vuoden tai kahden ulkomailla olemisen jälkeen saapuu Suomeen, on kuin tulisi paratiisiin (poikkeuksena marraskuu). Näin on ainakin niiden kohdalla, jotka ovat kaltaisiani luontoihmisiä. En keksi toista maata, jossa olisin halunnut elää tämän pitkän etätyöstä, lomasta ja lomautuksista koostuvan ajanjakson. Ja silti: rakastan Thaimaan lämpöä ja ystävällisyyttä. 

Tietenkään lähetystyö ei ole vailla vastoinkäymisiä. Tästä työstä lomautetaan ja irtisanotaan niin kuin mistä tahansa muustakin työstä. Tässäkin työssä ihmiset palavat loppuun, sairastuvat koronaan ja kuolevat. Näistäkin on lupa kertoa, huumorilla tai ilman.  

Mutta tässä varjojen ja vastoinkäymisten maassa meidät kaikki pitää hengissä sama asia: unelmat. Joko omat tai Jumalan unelmat, joko toteutuneet tai vielä toteutumattomat unelmat. Toteutumattomia unelmia nimitetään toivoksi ja toteutuneita unelmia armoksi. 

Unelmaelämä on Jumalan mielen mukaista elämää. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s