Pupu Palomiehestä ja luottamuksesta

Pupu Palomies 4

Kesäni on ollut poikkeuksellinen. Olen saanut viettää sitä Pupu Palomiehen kanssa, Suomessa. Muutaman viikon kuluttua lähden takaisin Bangkokiin, jossa olen asunut jo kohta kolme vuotta.

Pupu Palomies on jänis, joka on päättänyt tulla pihapiiriimme asumaan. Jäniksiä on pihallamme ollut ennenkin, mutta tämä pupu on erilainen. Sillä on oma lempipaikkansa rodo-pensaan juurella. Se kulkee rohkeasti ristiin rastiin pihallamme, järven rannassa ja kasvimaalla. Toisin kuin aikaisempien vuosien jänikset, tämä pupu ei juurikaan arastele minua. Se antaa minun tulla lähelle, muutaman metrin päähän. Siinä me sitten hiljaa katselemme toisiamme, Pupu Palomies ja minä. Vasta, jos teen jonkin äkkinäisen liikkeen, pupu pinkaisee pakoon, mutta ei kauaksi, vain jonkin toisen pensaan tai puun taakse.

Minulla on selitys siihen, miksi näin on, mutta sitä ennen täytyy ehkä esitellä tämä jänis vähän paremmin. 

Kun olin lapsi, Isälläni oli tapana kertoa minulle saunassa satuja. Niissä saduissa seikkaili aina Pupu palomies, ja paikkana oli tämä Vihtijärven kesämökkimme. Miksi juuri ”Palomies”, sitä en koskaan tullut kysyneeksi. 

Nyt, viidenkymmenen vuoden kuluttua nämä isäni kertomat tarinat ovat tulleet todeksi. Tuo pupu elelee täällä kanssani, ja voin melkein kutsua häntä ystäväkseni. Olemme läheisiä, näemme päivittäin. On kuin isäni olisi käsikirjoittanut tämän kesän tarinan jo vuosikymmeniä etukäteen. 

Kun kevään alussa tulin Thaimaasta Suomeen pari kuukautta suunniteltua aikaisemmin, menin suoraan kesämökillemme. Täällä olen tehnyt etätyötä ja viettänyt kesälomaa jo maaliskuusta alkaen. Lähes koko tämän ajan olen ollut tuttu näky, en pelkästään tuolle pupulle vaan myös muille metsän eläimille. Ne eivät pidä minuun ollenkaan niin suurta turvaväliä kuin aikaisempina vuosina. Ne ovat oppineet, että tuo hitaasti ristiin rastiin tontilla löntystelevä kaksijalkainen on täysin vaaraton. Sitä ei tarvitse pelätä. Sen kanssa voi elää aivan sovussa.

Kun Jumala haluaa lähestyä meitä, hän lähestyy varovasti ja hiljaa. Hän ei tee äkkinäisiä ja pelottavia liikkeitä. Hänellä ei ole kiire. Hän tietää, että luottamus syntyy vain ajan kanssa.   

Jumala tuntee arat ja pelokkaat. Hän tietää, että joku toinen on ehkä joskus hänen nimessään tullut meitä kohti voimalla ja liian kovalla äänellä, ja että saatamme sen vuoksi olla varuillamme silloinkin, kun ei tarvitsisi. 

Jumala haluaa olla elämässämme läsnä. Tämä läsnäolo ei tarvitse sanoja eikä suuria eleitä kummaltakaan osapuolelta — niin kuin ei minun ja Pupu Palomiehenkään ystävyys. Ja jos joskus haluammekin mennä piiloon oman rodo-pensaamme alle, Jumala ei tule meitä sieltä hätistämään pois. Hän saattaa kuitenkin tulla lähelle, katsoa meitä silmiin ja ihastella, että kylläpäs tuo ihmislapsi on suloinen.

Edellä oleva kertomus oli aamuhartauteni Radio Deissä 8.6.2020.

2 comments

  1. Mielenkiintoisia kirjoituksia miltei päivittäin, elävää elämää kristillisessä hengessä. Minulla ja thai vaimollani aikomus lähteä Hua Hiniin asumaan, mutta täällä talon myynti vaikeus. Tarkoituksenamme olisi löytää joku tai joitakin paikkoja, missä voisi olla avuksi paikallisten puutteenalaisten elämään, heitä opettaen ja auttaen parempaan elämään ja Jumalan sanan tuntemiseen. Olisi joskus Jumalan tahdosta mielenkiintoista siellä tavata ja ehkä löytää jotain hyvää näissä merkeissä. Rikasta siunausta ja varjelusta työnne ja elämänne jatkoon.
    Pekka Lahtinen

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s