Pieni pala lapsuutta

Lempipuuhaani lapsena oli pakata eväät ja lähteä lähimetsään retkelle. Tänään halusin elää uudelleen tuon kokemuksen. Tein tuplalatten kahvilanpitäjältä lahjaksi saamaani mukiin, höyläsin Oltermannia kauraleipien päälle ja kävelin pitkävartisissa saappaissa kotimetsäämme.

Mikään ei ole muuttunut 50 vuodessa. Aurinko lämmittää yhä. Mustarastas hyppii tasajalkaa. Länsituuli on äänekäs mutta lempeä.

 

Istun tässä vielä hetkisen ja mietin, mitä tekisin loppupäivän. Taidan mennä poimimaan käpyjä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s