Edessä reitti tuntematon aukeaa,
omin voimin emme kestä tuulta vasten.

Matkalla, Herra, lupaat meitä johdattaa:
kaitse askeleita horjuvien lasten.

Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.

Takana aavikon ja vuorten janoisten,
saartavien tulvavetten tuolla puolen

yöhöni kuiskaan voimattoman rukouksen:
Sinä tiedät kaiken, elän taikka kuolen.

Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.

Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha,
uskon verso nousee, Herra, lahjanasi.

Raota portti valtakuntaan, armahda!
Älä pyytävältä peitä kasvojasi!

Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.

Elämän näen pientareelle piirtyvän;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!

Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.

Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.

 

Sanat: Kaija Pispa