Maailman onnellisin vihtijärveläinen mies

Saavuimme Suomeen perjaintai-iltana 20. maaliskuuta. Jännittäjä kun olen, jännitin viime hetkeen saakka, meneekö kaikki hyvin: taksi Bangkokin lentokentälle, ruumiinlämmön mittaus lentoasemalla, check-in täpötäysien matkalaukkujen ja kitaran kanssa, lentokenttätarkastukset ja koneen lähtö ajallaan tai lähtö ylipäänsä: mitä jos rajat menevätkin viime hetkellä kiinni?  

Koneen pysyminen aikataulussa oli tärkeää, sillä olin varannut vuokra-auton läheltä lentokenttää, ja liike menisi kiinni noin tunti koneen laskeutumisen jälkeen. 

Lentokoneessa viereeni istui erikoisin koskaan näkemäni mies, pitkä ranskalainen hujoppi. Hän oli kauttaaltaan varsin epäkristillisissä tatuoinneissa, kasvoillaan kaikki mahdolliset lävistykset ja paidassaan viesti, jonka kaikki kolme virkettä alkoivat f-alkuisella sanalla. Hän ei onneksi aivastellut, toisin kuin muutama muu kauempana koneen takaosassa. Sadulla ja minulla oli koko lennon ajan hengityssuojain kasvoilla, vaikka Suomen viranomaiset ovat kuinka yrittäneet vakuutella, että ”niistä ei ole mitään hyötyä, korkeintaan haittaa”. Jokainen uskokoon, mitä haluaa. 

Kun hoidin käytännön asioita lentokoneen internet-yhteydellä, totesin, miten suurenmoisen hienoja ja auttavaisia ihmisiä Suomessa on. 

Ensinnäkin, autovuokraamon yhteyshenkilö sanoi, että ei hätää, vaikka kone olisi myöhässä. Auto on kuvan osoittamassa paikassa ja avain hansikaslokerossa. Maksa lasku kotiin päästyäsi ja laita maksukuitista kopio hänelle. 

Yksi ystävämme tarjoutui hoitamaan ruokaostoksemme ja tuomaan ruoat haluamaamme paikkaan. 

Toinen ystävämme oli kaksi päivää aikaisemmin käynyt laittamassa kesäasunnollemme lämmön päälle. 

Lentomatkan edetessä Facebook-sivu täyttyi tervetuloviesteistä. Moni iloitsi kanssamme siitä, että pääsimme lähtemään Suomeen. Muutamat tosin olivat sitä mieltä, että paremmin asiat Thaimaassa olisivat. Tästäkin voi olla monta mieltä. 

Automatkalla lentokentältä mökillemme Satu soitti Röykän K-kauppaan ja teki puhelimitse ruokatilauksen. Puolen tunnin päästä tästä olinkin jo kaupan edustalla musta kasvomaski päälläni noutamassa ruokakassia ja pelottelemassa muita maalaisia.

Ehdimme mökille vielä valoisaan aikaan. Kaikki oli niin kaunista ja hiljaista. Yöllä oli satumaisen kirkas tähtitaivas. Thaimaassa asuessani olin jo ehtinyt unohtaa, että taivaalla on tähtiä! Samoja valopilkkuja, joita jo Abraham aikanaan ihmetteli.

Rakastan tätä maata, synnyinmaatani Suomea, aivan valtavasti. Olinpa terve tai sairas, oli hallitusvastuussa mikä tahansa puolue, olipa vessapaperi pirkkaa tai emboa, tämän kauniimpaa maata ei ole.

Taidan olla juuri nyt maailman onnellisin vihtijärveläinen mies.      

IMG_5133.JPG

One comment

  1. […] laidasta laitaan. Saavuttuani Suomeen koronatilanteen takia maaliskuun lopulla olin hetken aikaa maailman onnellisin vihtijärveläinen mies. Kukaan ei osannut silloin ennustaa, miten tilanne eri maissa kehittyy ja milloin minkäkin maan […]

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s