Ennen kaikkea varjele sydämesi

IMG_4721.JPG

Eräällä työstäpaluumatkalla täällä Thaimaassa istuin linja-autossa nuoren kiinalaisen miehen viereen. Pian tämän jälkeen mies aivasti. Samassa hetkessä, kuin vaistonomaisesti, kaivoin repustani hengityssuojaimen ja laitoin sen kasvoilleni. Olisin tehnyt niin joka tapauksessa, käytänhän hengityssuojainta muutenkin matkustaessani Thaimaan täpötäysissä kulkuvälineissä. Mutta tuossa tilanteessa yhdistelmä ”Kiina” + ”aivastus” sai minut toimimaan. Nolotti, sillä järkeni kyllä sanoi, että ei kiinalaisen aivastusta tarvitse pelätä sen enempää kuin muidenkaan.

Suojaan itseni monelta asialta. Käytän kasvomaskia, kypärää, turvavyötä ja käsidesiä. Suojelen itseäni myös informatiotulvalta: Olen poistanut työsähköpostit kännykästäni, suljen WhatsAppin lomieni ajaksi. Käytän vastamelukuulokkeita. Olen käynyt myös työpaikkani turvakoulutuksen, joten tiedän, mitä pitää tehdä, jos joku heittää eteeni käsikranaatin. (Heittäydy maahan, jalat kranaattiin päin.) 

Hengitussuojain kasvoillani ajattelin Raamatun kohtaa ”ennen kaikkea varjele sydämesi”. Mistä kaikesta sydän pitää varjella? Miten sydämen voi varjella?

Yksi tällainen asia on kyynistyminen. Kyynistyminen uhkaa kaikkia, mutta uskon, että vieraassa kulttuurissa vaikeitten asioitten kanssa työtätekevälle se on erityinen uhka. Asiat etenevät hitaasti, jos ollenkaan, ja jos etenevät, eivät välttämättä aina toivottuun suuntaan. 

Kyynistyminen ei kuitenkaan olo pöpö, joka tarttuu yllättäen. Päin vastoin, se on usein pitkän tapahtumaketjun viimeinen vaihe. Kyynistymistä edeltää monta asiaa: innostus, hämmennys, pettymys, turhautuminen ja masennus. Ja vasta lopuksi kyynistyminen. Kyynistyminen on oireista viimeinen. Ja vakavin. 

Turhautumisia ja pettymyksiä en voi välttää. Ja vaikka kaikki muu ympärilläni olisikin täydellistä, petyn itseeni: siihen, että en saavuta mitä haluaisin. 

Voiko kyynistymiseltä varjella? Jos voi, niin miten? 

”Ennen kaikkea varjele sitä, mikä on sydämessäsi. Siellä on koko elämäsi lähde. Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.” (Sananlaskut 5.) 

Sydän ja suu mainitaan tässä peräkkäin. Liittyvätkö sydämen varjeleminen ja suun varjeleminen toisiinsa? Silloin sydämen varjelua olisi esimerkiksi se, että estän väärien ajatusten nousemisen sydämestä kielelle. Näin sydämen varjelu toimisi kuten närästyslääke: se estää happojen nousemisen suuhun, pahanhajuisiksi röyhtäisyiksi.

”Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.”

Yksi asia, mikä synnyttää vilppiä ja petosta, on riittämättömyyden tunne. Jos koen, että en itsessäni riitä, turvaudun vilppiin. Jos haluan itselleni enemmän kuin minulle kuuluu, voin pettää puheillani. Riittämättömyyden tunne sairastuttaa sekä sydämen että suun.

Jos sairaus on tällainen, lääke on Jumalan Sana. Sana sanoo, että olen tällaisena arvokas, olen Jumalan työtoveri, hänelle rakas. Että Jumalassa on kaikki, mitä tarvitsen.

Sydämen varjelu ei ole suojautumista siltä, mikä tulee ulkoa vaan siltä, mikä tulee sisältäni. Se on myös oman jumalasuhteen varjelua, sen muistamista, että minä riitän.

Suusuojaakin on toisinaan hyvä käyttää. Kun linja-autossa laitoin sen suuni eteen, en välttämättä ollut suojassa ulkoa tulevilta tartunnoilta. Mutta tuo suoja esti minua tartuttamasta omia pöpöjäni lähelläni oleviin. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s