Nyt on kiitollinen mieli. Lastensuojelukoulutus Kambodzassa meni hyvin minusta huolimatta. Ei ole ihan helppoa järjestää koulutusta maahan, jossa ei asu, jonka kieltä ei osaa, jonka kulttuuria ei tunne ja jossa yhteistyökumppanit olivat vain koukeroisia nimiä sähköpostissa. Ennen tätä koulutusta emme tunteneet toisiamme.

Kaikki meni lopulta nappiin.

Tällä kattoterassilla oli valoisa, mukava kokoushuone, jonka saimme käyttöömme:

Osallistujia (työkaverini Emmakin tuli piipahtamaan hetkeksi):

Pitkät takariviin! Tein pikaisen arvion ja päättelin, että näin Aasiassa kun ollaan, kerrankin kuulun takariviin. Kyllä en kuulunut.

Työkaverini Anja tutustumassa Kambodzaan:”Oletteko siskoksia? Näytätte ihan samanlaisilta. Jos teillä olisi saman pituiset hiukset, voisitte olla kaksosia.” Anja ja minä saimme kommentteja ulkonäöstämme.

Katukuvaa Phnom Penhissä:

 

Ennen lastensuojelukoulutusta meillä oli yksi päivä aikaa matkustaa maaseudulle kahteen seurakuntaan.

Ensin kävimme Krusissa. Kambodzan luterilainen kirkko on vain muutaman vuoden ikäinen, ja sillä on kolme seurakuntaa eri puolilla Kambodzaa. Neljäs on parhaillaan syntymässä Kandaliin.

Krusin kylän seurakuntaan kuuluu jo 180 ihmistä, mikä on aika ihmeellistä, sillä kyseessä on pikkuruinen kylä puskassa. Sunnuntaisin jumalanpalvelukseen osallistuu palttiarallaa saman verran ihmisiä kuin Helsingin tuomiokirkossa. Joitakin viikkoja sitten siellä kastettiin 15 uutta seurakuntalaista.

Krusin seurakunta tekee paljon hyvää ympäristössään. He järjestävät lapsille myös iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa, ja meillä on toiminnan kehittämisestä hyvin samansuuntaisia ideoita. Tällä toiminnalla on suuri potentiaali lastensuojelun saralla, erityisesti ennalta ehkäisevässä työssä.

Krusin porukkaa ja vierailijoita lounaalla:

Tyypillistä täälläpäin maailmaa: pöydässä on jonkinlainen keittolevy tms., ja sitten ruokailijat itse keittelevät ruokaa ja dippailevat sitä maustekastikkeisiin tai syövät keittona.

Uskaltauduin syömään annoksen, johon kuului muurahaisia, muurahaisen munia, läskiä ja paahdettuja pähkinöitä:

Vierailimme myös seurakunnalle rakkaassa ja tärkeässä hankkeessa:

Seurakunta on auttanut ympäristön perheitä alkuun kanojen ja sienten kasvattamisessa. Yhdessä perheessä tästä on kehkeytynyt todellinen menestystarina. Tämä avustuskonsepti on myös levinnyt muihin järjestöihin ja sitä kautta moneen paikkaan Kambodzassa.

Matka jatkui Tang Krangin kylään:

Myös Tang Krangissa on seurakunta ja iltapäiväkerhotyyppistä toimintaa. Seurakunta on pieni mutta vireä ja aktiivinen.

Täälläpäin sekä aikuiset naiset että tytöt tykkäävät käyttää värikkäitä, kaksiosaisia asuja, jotka suomalaisen silmään näyttävät yöpuvuilta. Söpöjä ovat!

Hieno reissu, mutta etukäteen oli kyllä ressi, riisi ja rosessi. Onneksi on mahtavat tukijoukot.