Päivä elämästäni

Kirjoitin blogiin kerran kuvauksen yhdestä tavallisesta päivästäni. Jutusta tykättiin ja sille toivottiin jatkoa, joten valitsin jälleen randomisti päivän, jonka tapahtumat kirjaisin ylös. Tuo päivä sattui olemaan torstai 26.9., siis melkein viikko sitten. Tämän verran kesti, ennen kuin sain muistiinpanoni postaukseksi asti.

Heräsin tuona aamuna vieläkin kylläisenä ja hyväntuulisena edellisen illan tapaamisen jäljiltä. Bangkokissa oli käymässä Suomen Lähetysseuran työntekijöitä Suomesta ja Etelä-Amerikasta, ja onnistuimme tapaamaan illallisen merkeissä. Vietimme mukavan illan yhdessä.

Tein aamutoimet ja söin aamupalaksi ison lautasellisen Elovenaa herkullisten mangokuutioiden kera. Ilma oli aurinkoinen ja kostean kuuma jo aamusta. Mittari näytti yli 30 astetta.

Hurautin ilmajunalla kolme asemanväliä Suomen Lähtysseuran toimistolle ja aloin valmistautua päivän tapaamiseen sekä seuraavan päivän haastatteluun. Luin pohjatietoa molempiin liittyen, mietin muutamia kysymyksiä valmiiksi ja tyhjensin kännykkääni turhista kuvista. Minun oli nimittäin määrä ottaa myös kuvia, mutta kännykkäni tila oli vaarallisen lopussa. Joittenkin kuvien kohdalla jouduin kyllä vähän aikaa miettimään, miksi olin alun perin edes ottanut ne:

20180826_123520(0).jpgTämä kuva on Hanoin-matkaltamme

Pomoparallamme oli vieläkin keuhkoputkentulehdus, eikä hän päässyt töihin. Huomasimme työkaverin kanssa odottavamme häntä jo kovasti, sillä meillä itse kullakin oli visaisia kysymyksiä omalla työsarallamme ja kaipasimme neuvoja. Minä pähkäilin, pitäisikö Kambodzan luterilaiselle kirkolle puuhaamani lastensuojelukoulutus perua, kun osanottajia oli sattuneesta syystä ilmoittautunut vain neljä. Ajoitus taitaa olla huono, mutta sinänsä olen tosi innostunut tästä pilottihankkeesta. Kambodzan luterilainen kirkko on vain muutaman vuoden ikäinen – ihanan nuori siis – kasvava, vireä ja kätkee sisäänsä valtavan potentiaalin.

20181120_155618.jpgKambodzan kirkossa on moni kaunis asia nupullaan. Tässä on lootuksen kukkia
Tang Krangin kylän kirkon edustalla.

Vastailin muutamiin sähköposteihin ja aloin kirjoittaa thaikielistä esseetä, sillä klo 16 minulla oli alkamassa thaitunti. Esseen aiheena olivat perinteiset thaimaalaiset juhlat. Opettaja oli kertonut, että songkran-juhlan aikaan thaimaalaiset siunaavat toisiaan ja käyvät temppelissä. Tiesin hänen toivovan, että oppilaat toistaisivat mahdollisimman tarkasti sen, mitä hän oli sanonut. Vanha Aatami minussa nosti kuitenkin päätään, ja tahallani kirjoitin: ”Songkranin aikaan thaimaalaiset juovat viinaa, ajavat kännissä, kolaroivat ihan törkeästi, roiskivat vettä, tanssivat kadulla ja tekevät kaikkea hauskaa.”

20190412_134809.jpgSongkranin juhlintaa pikku kylässä Isaanissa

Kun olin saanut esseen valmiiksi, lähdin kävelemään kohti Citylight -kahvilaa, jossa minulla oli tapaaminen. Matkan varrella pysähdyin syömään lounaan. Tilasin tällä kertaa länsimaalaista ruokaa, caesar-salaatin. Sen pinnalla oli iso läjä perunalastuja, mikä oli mielenkiintoista. Söin ulkona terassilla, ja vaikka siellä oli tuulettimia, minun tuli kuuma. Kesken syömisen tarjoilija kiikutti minulle jääkylmän, kostean ja hyvältä tuoksuvan pikku pyyhkeen. Pyyhin sillä kaulaa, niskaa ja käsivarsia, ja se tuntui mukavalta. En tiedä, kuuluiko pyyhkeen tuominen normaaliin palveluun vai huomasiko ystävällinen tarjoilija minun olevan kuumissani.

20191002_173505.jpgSatunnaiseen räpsäykseen kadun varrelta tallentui paljon tyypillistä Bangkokia: varsin mielenkiintoiset sähkötyöt, mopotaksi, sen asiakas keikkumassa sivuttain kyydissä ilman kypärää, vasemmanpuoleinen liikenne ja keltavihreä taksi.

Lounaan jälkeen etsin Citylight kahvilan. Meillä oli siellä tapaaminen Night Light -järjestön edustajien kanssa. Thaimaan luterilaisessa kirkossa on alkamassa uusi, kolmevuotinen projekti, jolta odotan paljon. Projektilla on kolme pääaihetta: lastensuojelu, ihmiskaupan vastainen työ ja perheen sisäiset ihmissuhteet. Sen nimi on Strong and Safe Families, ja se alkaa viikonloppukoulutuksella parin viikon päästä. Kaikista Thaimaan luterilaisen kirkon seurakunnista, joita on muutamia kymmeniä eri puolilla Thaimaata, on tulossa tapahtumaan kaikkiaan 70 diakonian vapaaehtoista.

Night Light -järjestön ihmisiä on pyydetty kertomaan tapahtumassa ihmiskaupasta. Kahtena iltana aiomme myös tehdä kierroksen Bangkokin seksibisneskaduilla, jotta pikku paikkakunnilta tulevat ihmiset näkevät omin silmin, mihin heidän kylästään Bangkokiin houkutellut tytöt oikeasti päätyvät. Köyhien syrjäseutujen tytöille luvataan hyvä työpaikka, ja moni köyhä perhe tarttuukin tarjoukseen, mutta todellisuus Bangkokissa on toinen.

Lähdin tapaamisesta vauhdilla ja hurautin ilmajunalla kielikouluun. Sen sijaan että istuisin joka päivä kolme tuntia isossa ryhmässä, otan yksityistunteja kahdesti viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Tunnit ovat intensiivisiä, ja saan myös rutosti kotitehtäviä. Sillä välin, kun minä tein kuuntelutehtävää, opettaja tarkasti esseen ja muut kotitehtäväni. Opettaja oli kovin surullinen siitä, mitä olin kirjoittanut. Vaikka kaikki, mitä khun Sau kirjoitti thaimaalaisten tavasta juhlia songkrania, olisikin totta, niin opettaja toivoi, että jatkossa khun Sau kirjoittaisi ihan vaan kilttejä juttuja.

Unknown-1.jpegNolottaa

Alkoi jo hiljalleen hämärtää, kun pääsin kielikoulusta. Menin ruokakaupan kautta kotiin. Tylsäähän sinne oli mennä, tyhjään ja hiljaiseen kotiin, kun Ilkka oli Suomessa. Istahdin sohvalle ja rentouduin katselemalla Youtube-videoita jonkin aikaa.

Söin kaupasta ostamani herkullisen annoksen riisiä ja intialaistyylistä kanaa. Aloin selailla kielikoulusta saamiani monisteita ja jäin koukkuun. Olen jollain lailla pääsemässä sisään thaimaalaisiin luetun ymmärtämisen tehtäviin ja oikeastaan nautin niistä samalla tavalla kuin sanaristikoiden tekemisestä. Ne ovat koukuttavia. Vaikka silmät olivat jo väsyneet eikä ajatus enää kulkenut, en vain saanut lopetetuksi.

Kymmenen aikaan illalla tein iltatoimet ja menin nukkumaan. Nukahdan nykyään aina äänikirjaa kuunnellen. Olen Storytelin asiakas, ja nyt oli Eve Hietamiehen Hammaskeijun kuuntelu kesken. Säädin ajastimen 40 minuuttiin ja totesin, että tämä päivä on nyt paketissa. Kunhan ehtisin, kirjoittaisin siitä postauksen.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s