Syy blogihiljaisuuteen

20190915_124849

Ile tuumasi, että ihmiset alkavat kohta ihmetellä, miksi vain hän kirjoittaa blogiimme ja minusta ei kuulu mitään.

No, olen joutunut takaisin lukion penkille. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Valmistaudun nimittäin pää höyryten valtion kielikokeeseen, joka on marraskuun lopussa. Tulee tosi elävästi mieleen valmistautuminen lyhyen kielen ylioppilaskirjoituksiin. Miten muistot voivatkin olla niin voimakkaita vielä vuosikymmenten jälkeen.

Kokeessa on ihan samoja osioita kuin suomalaisissa ylioppilaskirjoituksissa: luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen ja kirjoittaminen. Sen lisäksi on vielä puhuminen, mikä on tietysti jännää ja tavallaan hyvin perusteltua, onhan puhuminen ihan olennainen osa kielitaitoa.

Erojakin on. Kuullun ymmärtäminen on todella lyhyt tarina, toisinaan vain pari virkettä. Eli juuri kun alkaa päästä vauhtiin ja sisälle aihepiiriin, kuultu onkin jo ohi. Se kuullaan vain kerran. Myös monivalintakysymykset tulevat nauhalta, eikä niitä saa kirjallisessa muodossa. Nekin kuullaan nauhalta vain kerran. Jos oikea vaihtoehto on siis vaikka b mutta en heti ruksaa sitä vaan haluan kuulla kaikki vaihtoehdot loppuun asti, saatan hyvinkin käydä epävarmaksi, oliko se paras vaihtoehto b vai a. Vaikka tietäisin oikean vastauksen, muistan kirjaimen toisinaan väärin.

Luetun ymmärtäminenkin poikkeaa suomalaisesta sikäli, että kysymykset eivät aina 100 %:sesti liity tekstiin. Jos tekstinä on kertomus köyhästä naispoloisesta, joka on menettämässä kotinsa, kysymys saattaa kuulua: ”Kuka auttaa tätä naista?” Vastausta ei löydy tekstistä ollenkaan. On valittava 4:stä vaihtoehdosta tyyliin 1) kuka hyvänsä 2) joku hyväsydäminen ihminen 3) hallitus 4) naapuri. Oikea vastaus on tietysti hallitus, kyseessähän on hallituksen kielikoe.

Meille on myös kerrottu, ettei suullisessa osiossa tarkkailla pelkkää kielitaitoa vaan myös  kulttuurin tuntemusta: pitää osata tervehtiä oikein ja käyttää kulttuuriin sopivia vaatteita.

Myös minä olen muuttunut. Aivoni eivät ole enää verrattavissa pesusieneen vaan teflonpannuun. Siksi minusta ei juuri kuulu mitään täällä blogissa. Istun nenä kiinni kirjassa ja yritän saada edes jotain tarttumaan päähäni, muuhun ei tällä hetkellä jää aikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s