Apua, olenko viidesläinen?

irti.jpg
Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Kuva: Ilkka Koivisto

Vapise Jim Jonesin lahko, vapise Koivuniemen kultti, vapise Auringon Temppeli. Olette saaneet rinnallenne vaarallisen kilpailijan: viidesläisyys.

Jonkinlaiselta lahkolta viidesläisyys nimittäin vaikuttaa, kun lukee Kotimaa24-verkkolehden uutisen: ”Tutkija pyysi kirjoituksia entisiltä viidesläisiltä – näin he kertoivat irtautumisensa syistä.”

Ei ole monta päivää siitä, kun sama Kotimaa24 kertoi, että ”jo 700 000 on eronnut kirkosta eroakirkosta.fi-sivuston kautta”. Tuossa uutisessa ei tosin kerrottu kirkkolaisuudesta irtautumisen syistä. Annettiin kuitenkin ohjeet, miten kirkosta pääsee eroon.

Nyt on vuorostaan esillä tämä vahingollinen viidesläisyys. Sellaisen vaikutuspiirissä minäkin olen elänyt, tarkemmin sanottuna Kansan Raamattuseuran toiminnassa. Sain lähes 40 vuotta sitten erinomiaset eväät elämää ja hengellistä kasvuani varten. Monessa asiassa ajattelen nyt eri tavalla kuin silloin. Kukapa ei joskus muuttaisi mieltään. Silti tuo viidesläisyys on edelleen osa minua — ainakin viidesosan verran — enkä siitä pyristele eroon.

Onneksi tässä uudessa uutisessa ei kuitenkaan ollut linkkiä: eroaviideslaisyydesta.fi eikä laskuria, joka kertoo irtautumisessa onnistuneiden määrän. Ehkä joku sellaisenkin joskus perustaa.

Sitä ihmettelen, että onko Suomen hengelliset järjestöt todella jaettu herätysliikkeisiin niin tiukasti, että jos on ulkona yhdestä järjestöstä, on ulkona myös jostakin herätysliikkeestä? Tai jos osallistuu tietyn järjestön toimintaan, on sen jälkeen automaattisesti vaikkapa viidesläinen?

Helposti käy niin, että jos jossakin järjestössä tai sen opetuksessa on epäkohtia, sillä leimataan koko liike, tässä tapauksessa viidesläisyys. Se ei ole reilua niitä herätysliikkeen vaikutuspiirissä olevia kohtaan, jotka viis veisaavat koko liikkeestä.

Totta tietenkin on, että ihmisen hengellinen ajattelu ajan mittaan muuttuu, ja siinä sivussa yhteisökin voi vaihtua. Tässä kaikki järjestöt, myös ”viidesläiset” saavat katsoa peiliin: jos oman järjestön raamatuntulkinta on niin jyrkkä ja seurakuntaelämän säännöt niin ankaria, että minkäänlaista tulkintaa tai uudelleen ajattelua ei sallita, on ihan hyvä jatkaa matkaa, mutta ilman että silloinkaan olisi pakko olla ”entinen jotakin”. 

Tai jos järjestö itse haluaa korostaa eroa muihin järjestöihin (tai kirkkoon) enemmän kuin kristittyjen välistä yhteyttä, on silloinkin tervettä harjoittaa Luojalta lahjaksi saatua kristityn vapautta, kaataa raja-aitoja ja ravistella pois leimoja. Mutta jotta näitä leimoja ei tarvitsisi karistella, niitä ei kannattaisi alun alkaenkaan lyödä.

Sitä paitsi nimi ”viidesläisyys” on luvattoman huono, suorastaan luokaton. Kuka haluaisi olla numero?

Paitsi tietenkin jos voi olla ykkönen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s