Pieni kylä Mukdahanissa

Kaukana täältä, Mukdahanin syrjäseudulla, on pikkuruinen kylä. Lapset, koirat ja kanat vipeltävät siellä vapaina, ja elämä on rennon rönttöistä.

lapset

Jokunen vuosikymmen sitten Thaimaan hallitus antoi sieltä pieniä maatilkkuja HIV-positiivisille. He saivat pystyttää sinne oman majansa ja alkaa viljellä hyötykasveja.

kumipuuKumipuu. Myöhään illalla runkoon tehdään viilto
ja kippoon valutetaan puun nestettä.

Yli 20 vuotta sitten pari kristittyä pyysi pastori Simiä vierailemaan näiden ihmisten luona. HIV-positiiviset tarvitsivat monenlaista apua ja tukea, mutta oli vaikea löytää ketään, joka olisi ollut valmis auttamaan heitä. Syynä oli varmaankin tiedon puute: HIV-positiivisia pelättiin.

Sim alkoi vierailla kylässä säännöllisesti. Hän joutui monenlaisiin hommiin. Paitsi että hän toimi monet kerrat saattohoitajana, hän piti erityisen tärkeänä omaisten tukemista. Hän halusi, että omaiset pitäisivät kiinni toivosta ja katsoisivat tulevaisuuteen. Hän etsi rohkaisun ja lohdutuksen sanoja Raamatusta ja valoi ympärilleen toivoa. Myös käytännön apua hän antoi kaikin mahdollisin keinoin.

Pari päivää sitten pääsin vierailulle kylään yhdessä Simin kanssa. Kun ajoimme pikkuruisen kylänraitin läpi, Sim avasi auton ikkunan ja huuteli iloisia tervehdyksiä lapsille. Lapset riemastuivat ja kirmasivat auton perään. Kaikki kyläläiset tuntevat Simin, ja hän on odotettu vieras.

muumimamma

Aluksi kylässä oli vain yksi kristitty mies. Nyt kristittyjä alkaa olla lähemmäs 50. Lähimmäisenrakkaus ja sanoma toivosta ovat koskettaneet ihmisiä.

iloiset

Sim halusi esitellä pienen maapalan, jolle on tarkoitus pystyttää näitä ihmisiä varten kokoontumispaikka eli saarnapaikka. Siihen ei Thaimaan ilmastossa paljon tarvita: muutama tolppa pystyyn, ja katto vaikka aaltopellistä. Kunhan on jonkinlainen suoja sateelta tai paahtavalta auringolta. Varat tontin raivaamiseen ovat tulleet parilta yksityishenkilöltä Suomesta. Pastori Sim piti tärkeänä, että lahjoittajia varten dokumentoidaan hankkeen vaiheet.

tonttoTontin raivaamisesta saa joku kyläläinen hyvän urakan itselleen.

Näin se siis menee. Sain oppitunnin siitä, miten seurakunnat syntyvät. Tarvitaan yksi suurisydäminen Muumimamma, jolta ihmiset alkavat kysellä, mihin hänen toivonsa perustuu. Kun kristittyjä alkaa olla niin paljon, että he eivät enää mahdu yksityiskoteihin, he perustavat jonkinlaisen vaatimattoman kokoontumispaikan, jota täällä kutsutaan siis saarnapaikaksi. Ja kun saarnapaikan ympärille kehittyy riittävän vahva yhteisö, se voidaan jossain vaiheessa muuttaa virallisesti seurakunnaksi.

Kiitos koskettavista kohtaamisista, pastori Sim ja kyläläiset!

kylää

ihanat lapset 2

kiva

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s