Jos et saa yöllä unta, saatat päätyä lähetystyöhön.

Kun olin nuori lukiolainen, minun oli vaikea saada unta. Haaveilin ja haahuilin iltamyöhään. Niinpä aamuisin olin aina kuolemanväsynyt.

Erityisen väsynyt olin historian, uskonnon ja psykologian tunneilla. Ainoa, mihin jaksoin kunnolla keskittyä, oli sointujen näppäileminen ruutupaperille piirtämässäni virtuaalikoskettimistossa.

Lukiossa opin, että lukeminen ja asioiden muistaminen ei ole minun juttuni. Niinpä vanhempani ilahtuivat, kun saivat tietää poikansa päässeen opiskelemaan Sibelius-akatemiaan. Paljon musiikkia, vähän kirjoja.

Vuoden opiskelujen jälkeen kävi kuitenkin niin, että innostuin lukemaan. Syynä olivat kasvatustieteiden approbaturiin sisältyneet psykologian opinnot. Menin opiskelemaan psykologiaa.

Valmistuttuani psykologiksi toimin vähän aikaa tutkijana. Silloin kiinnostuin kuitenkin enemmän tietokoneista kuin ihmisistä. Menin töihin Nokialle.

Nokialla kirjoitin tietokoneista, mutta kiinnostuin enemmän itse kirjoittamisesta kuin tietokoneista, joten menin töihin mainostoimistoon.

Mainostoimistossa tein kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jouduin jopa mainostamaan kissanruokaa. Onneksi lopulta tuli lama, joka pakotti pistämään firman pystyyn.

Parin vuoden kuluttua tästä sain yllättäen soiton Liikenneturvan toimitusjohtajalta. Tai ei ehkä täysin yllättäen — olinhan joskus lamavuosina tullut hakeneeksi sieltä töitä.

Tästä alkoi 20 vuotta kestänyt urani järjestömaailmassa: paransin liikenneturvallisuutta, markkinoin hengellistä lehteä, keräsin varoja mielenterveyttä edistävälle seuralle (ainoa työpaikka, jossa olen voinut henkisesti pahoin), ja lopulta päädyin auttamaan kehitysmaiden lapsia.

Järjestöputki päättyi vasta, kun itse vihelsin pelin poikki. Ilmoitin Yhdysvalloissa asuvalle pomolleni, että vedän nyt vähän henkeä. Ajattelin, että henkeä on hyvä vetää silloin, kun on vielä elossa.

Sapattivuoden aikana päätin, että teen vielä teologin tutkinnon, ja yritän sen jälkeen päästä sellaiseen työhön, jossa on maallisten asioiden lisäksi myös vähän taivasta. 

Huomasin, että Suomen Lähetysseura hakee tiedottajaa jonnekin Mekongille. Katsoin kartasta ja totesin, että Mekong on ihan oikea paikka. Ja koska Satukin sanoi, että sinne vaan, niin täällä nyt sitten olemme, lähetystyössä.

Kerron tämän kaiken ihan vain siksi, että jos joku ei meinaa saada illalla unta. Kannattaa olla varuillaan. Voi päätyä vaikka lähetystyöhön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s