Käännettäiskö kaikki ylösalaisin?

Pari viikkoa sitten sain nauttia saarnasta, joka oli minun mielestäni nerokas. Ajattelin, että jos minun täytyy joskus saarnata, näin haluaisin sen tehdä.

Puhuja oli nähnyt sen vaivan, että oli kiteyttänyt, kiteyttänyt ja kiteyttänyt. Hän oli valinnut muutaman olennaisen ajatuksen, jotka hänellä oli kirkkaina mielessä. Hän ei edes yrittänyt ympätä yhteen saarnaan kaikkia lempiajatuksiaan ja niitten lisäksi vielä sataa yksityiskohtaa tekstin pohjalta.

Sitten hän esitti ne muutamat valitsemansa ydinasiat konkreettisesti ja eloisasti. Hän myös osallisti seurakuntalaiset.

20180923_114147.jpg

20180923_120220.jpg

20180923_115756(0).jpg

Aiheena oli leiviskävertaus. Kolmelle tyypille jaettiin erilaiset lompakot. Sitten heidän isäntänsä lähti pitkälle matkalle. Suomalaista tietysti ihastutti, että isännän matkalaukkuna oli muumikassi, vieläpä pinkki sellainen.

Koko seurakunta oli valppaasti hereillä ja eli mukana. Opetus jäi mieleen sekä aikuisille että lapsille.

Lapsille ei ollut erillistä pyhäkoulua toisessa huoneessa, vaan he olivat mukana koko ajan. Jos puhuja näkee sen vaivan, että kiteyttää, konkretisoi ja vetää koko porukan  mukaan, erillistä pyhäkoulua ei tarvita, näin minä ajattelen.

Konkreettisen, eloisan ja nasevan opetuksen pitäminen on kaiken lisäksi erittäin fiksua buddhalaisessa maassa, jossa ihmisillä ei yleensä ole kovin paljon tietoa Raamatun opetuksista. Joukossa saattaa aina olla niitä, jotka ovat tulleet kirkkoon uteliaisuudesta. Opetus on siis syytä pitää maanläheisenä ja mutkattomasti ymmärrettävänä.

Suomessa olen ollut monta kertaa messussa, jossa on saarnan alkaessa pyydetty lapsia poistumaan pyhäkouluun. Kun lapset ovat nousseet ylös, seurakunta on siunannut heidät pyhäkouluun. Miksi sen täytyy näin mennä? Voisiko tämän kääntää ylösalaisin?

Mitäpä, jos jatkossa kaikki saarnat valmistettaisiin niin, että koululainen tai ei-kristittykin jaksaisi kiinnostuneena kuunnella ja ymmärtäisi opetuksen ytimen? Tehtäiskö niinpäin, että siinä vaiheessa, kun tämä innostava ja naseva saarna alkaa, pyydetään kaikkia Hyvin Tärkeitä Teologeja ja Vakavia Aikuisia nousemaan ylös. Heille olisi järjestetty oma opetus kerhotiloissa. He voisivat mennä sinne omassa pienessä porukassaan ja kuunnella siellä pitkän ja perusteellisen saarnan, jossa olisi oikein paljon teologista hifistelyä ja opillisten yksityiskohtien pyörittelyä. Näin seurakunnan enemmistö saisi jäädä nauttimaan ravitsevasta ja virkistävästä opetuksesta. Ja kun nämä Hyvin Tärkeät Teologit ja Vakavat Aikuiset saarnan alkaessa nousisivat ylös lähteäkseen kerhotilaan, seurakuntalaiset kohottaisivat kätensä ja rukoilisvat, että Taivaan Isä voisi näitäkin koskettaa, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

2 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s