Työkyvyn vaalimista

Terveisiä kuntosalilta! Olen hiljalleen siirtymässä kielikoulusta töihin, ja on tullut ajankohtaiseksi miettiä, miten pidän huolen itsestäni kasvavan stressin keskellä. Minun mielestäni olennainen osa työntekijän ammattitaitoa on osata huolehtia itsestään niin, että työkyky voisi säilyä mahdollisimman hyvänä. Täällä sitä nyt huhkitaan juoksumatolla.

20180922_111008.jpg

Vaan mikäpä on huhkiessa, kun kuntosali on samassa talossa, vain pari kerrosta alempana. Voin hipsiä sinne helposti salivaatteet valmiiksi ylläni. Toista oli paukkupakkasilla Suomessa, kun ensin piti kaivaa auto lumen alta ja ajella kuntosalille, vaihtaa vaatteet mennessä ja tullessa, ja pahimmassa tapauksessa kaivaa auto uudestaan esiin treenien jälkeen.

On tässä lämmössä tietenkin omat haittapuolensakin. Mieleisin laji meille molemmille on juokseminen, ja nimenomaan pitkien matkojen juokseminen. Bangkokin kuumuudessa ja saasteissa juokseminen on kuitenkin melko haastavaa. Minä olen toistaiseksi tyytynyt juoksemaan vain juoksumatolla, mutta Ile yrittää jo Bangkok-maratonilla puolikasta parin kuukauden päästä. Se on jännää jo siksikin, että maraton starttaa kahdelta yöllä!

Minun tavoitteeni pitkän treenitauon jälkeen ovat vaatimattomammat: 1) Juoksumatolla 5 km alle puolessa tunnissa 2) Juoksumatolla 10 km alle tunnissa 3) Juoksu Lumpini-puiston ympäri, ei aikatavoitetta. Jos kaikki menee hyvin, voisin kokeilla jotakin Bangkokin mini-maratonia ehkä ensi vuonna.

Venyttelyä, punnerruksia ja vatsalihasliikkeiden tekemistä varten ostin muutoin askeettiseen kotiimme pörrömaton.

20180922_120619.jpg

Se on mukava ja kätevä. Ei tarvitse pelata jumppa-alustan kanssa.

Punnertamisessa olen kyllä surkea: minulla on aina ollut nopsat jalat mutta hentoiset kädet. Jos joskus saavutan asettamani juoksutavoitteet, voisinkin seuraavaksi kokeilla tätä sadan punnerruksen haastetta

Tykkään siitä, että urheilussa on tavoitteita. Niiden saavuttaminen ei ole tärkeää; tärkeää on tähtäyspiste.

20180621_131253.jpg

Mietitään nyt vaikka tikanheittoa. Jos tähtäyspistettä ei olisi, koko pelissä ei olisi mitään järkeä. Kukaan ei oleta, että kaikki tikat osuvat napakymppiin koko ajan, ei tietenkään. Napakympin olemassaolo on kuitenkin olennaista, jotta kaikki tietävät, minne tähdätään.

Tähän kohtaan on ihan pakko sanoa, että sille erotukselle, joka on kympin ja hutiin osuneen tikan välillä, on muuten ihan oma nimikin. Se nimi on synti. Siis ihan oikeasti, tämä on sanan synti alkuperäinen merkitys. Se on tähtäyspisteen ja hutiin menneen yrityksen välinen erotus.  Onneksi tämä erotuksen ongelmakin on jo hoidettu. On meillä krisityillä vaan asiat hyvin!

Tähtäyspisteestä ei pidä luopua siksi, että siihen on mahdottoman vaikea osua. Totta kai siihen pitää tähdätä yhä edelleen. Jos ja kun ei aina tule napakymppiä, vaikka parhaansa yrittää, ei ole kuitenkaan mitään syytä ahdistua.

Tällaisia aatteita tänään juoksumatolta. Jos nyt ensin pääsisi siihen viiden kilometrin tavoitteeseen!

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s