Tartuin langanpäähän

Johdatus on harvoin sitä, että Jumala lähettäisi luoksemme enkelin tuomaan viestiä tai että Hän huutaisi megafoniin selkeitä käskyjä. Yleensä johdatus on pikemminkin pieniä, arkisia johtolankoja, joita Jumala piilottaa reitillemme. Kun löydämme langan pään, voimme itse valita, tartummeko siihen ja vaivaudummeko kerimällä selvittämään, mitä kaikkea alkaa löytyä.

Nyt on minun reitilleni osunut niin selkeitä langanpäitä, että jos en näihin tarttuisi, en varmasti tarttuisi niihin enkä varsinkaan toimeen edes siinä tapauksessa, että enkeli taivaasta tulisi vääntämään minulle tollolle rautalangasta mallia. Minäpä kerron hieman tarkemmin, niin voitte itse arvioida johtolankojeni laatua ja sitä, minkä sortin Sherlock olen.

images.jpeg

Johtolanka numero yksi. Olimme hiljattain saapuneet maahan. Menimme thaimaalaisen seurakuntamme jumalanpalvelukseen vasta toista kertaa, ja juttelin kirkkoriiseillä erään älykkään nuoren miehen kanssa. Kysyin, mikä hänen mielestään olisi sellainen palvelutehtävä, johon Thaimaan kirkon pitäisi tällä hetkellä tarttua. Hän vastasi, että siirtolaistyö. Ympärillämme asuu paljon siirtolaisia naapurimaista, ja paitsi että he tarvitsevat monenlaista apua, he ovat usein kiinnostuneita kristinuskosta ja haluaisivat kuulla siitä lisää. Olin todella yllättynyt. En ollut tajunnut, että Thaimaassakin on niin paljon siirtolaisia.

 

images-1.jpeg

Johtolanka numero kaksi. Muutaman viikon päästä tästä keskustelusta lompakkoni varastettiin. Olin poliisiasemalla tekemässä rikosilmoitusta. Minua avustamaan tuli australialainen vapaaehtoinen, joka on asunut maassa yli 20 vuotta ja puhuu sujuvaa thaita. Hän tulkkasi tarvittaessa (esim. silloin, kun poliisi kysyi sukupuoltani enkä millään ymmärtänyt kysymystä, vaikka ymmärsin joka sanan). Hän kertoi olevansa kristitty ja palvelevansa Jumalaa tekemällä tällaista vapaaehtoistyötä. Kun hän kuuli, missä organisaatiossa olemme töissä, hän tuumasi: ”Thaimaalaisilla on tänä päivänä asiat mukavasti, eivät he kaipaa elämäänsä hirveästi mitään. Mutta siirtolaiset kaipaavat! Täällä on muutama miljoonaa siirtolaista, ja monet tarvitsevat apua ja ovat hyvin kiinnostuneita kristinuskosta. Heidän parissaan pitäisi tehdä työtä.” Jäin miettimään hänen sanojaan. 

Pian tämän jälkeen meillä oli työntekijäpalaveri. Juttelimme kirkon diakoniatyöstä ja siitä, miten thaimaalainen yhteiskunta on vaurastunut ja muuttunut viime vuosina. Uteliaana kysyin kokeneemmalta työkaverilta, ketkä hänen mielestään ovat tämän päivän Thaimaassa pahnan pohjimmaisia, niitä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia. ”Varmaankin paperittomat ja siirtolaiset, joita on paljon”, hän tuumasi. Johtolanka kolmonen.

images-2.jpeg

Tässä vaiheessa seuraamme liittyi vielä yksi työkaveri, joka ei ollut kuullut keskusteluamme. Esitimme hänelle saman kysymyksen. ”Siirtolaiset”, hän vastasi heti. ”Jos ihmisellä on Thaimaan kansalaisuus, hänen elämänsä on tänä päivänä aika mukavaa. Hän saa kyllä jokapäiväisen riisinsä – ja ilmaisen koulun ja terveydenhuollon. Siirtolaiset ja paperittomat ovat niitä, joilla on vaikeaa.” Nelonen.

Asia alkoi tulla minulle selväksi. Kun muutaman viikon päästä sveitsiläinen kielikoulukaverini tuli ”sattumalta” kysymään, haluaisinko kenties liittyä ryhmään, joka käy kerran viikossa tapaamassa säilöön otettuja ja paperittomia siirtolaisia, jotka elävät vaikeissa oloissa, en ollut enää edes hämmästynyt.

20180807_085912(0)

Pakkohan tällaiseen langanpäähän on tarttua. Tänään olin ranskalaisen vapaaehtoisryhmän kanssa käymässä IDC:ssä, Immigration Detention Centerissä. Mutta hei! Tästä postauksesta on tulossa aivan liian pitkä. Niin voi käydä, jos on kovin perusteellinen ja aloittaa kertomuksensa suurin piirtein muinaisista roomalaisista. Onneksi perheessämme on myös ammattitiedottaja, joka on tulossa jo seuraavalle käynnille mukaani.

Olen tarttunut langanpäähän. Kerin ja rukoilen. Joskus kerivän käteen tulee lopulta vain langan toinen pää, ei mitään muuta. Mitä se muka haittaa? Keriminen loppuu sitten siihen. Mutta on toinenkin vaihtoehto. Joskus kyseessä on ihan oikeasti Jumalan johtolanka. Siksi kannattaa tarttua hetkeen – ja langanpäähän – ja aloittaa keriminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s