Yhdeksän kuukautta takana. Mitä on syntynyt?

Olen Sadun kanssa asunut ja ahkeroinut Thaimaassa nyt yhdeksän kuukautta. Viimeistään tässä ajassa ihmisen elämässä yleensä syntyy jotakin. Miten on omalla kohdallani?

1. Olen hukannut kahden kielen sanat.

Vaikka thaikieltä oppii joka päivä lisää, tuntuu siltä, että kommunikointi tökkii yhä enemmän. Se voi johtua siitäkin, että niin toisten kuin omatkin odotukset kasvavat nopeammin kuin taidot. On ok, jos jotakin sanaa tai sen kirjoitusasua täytyy silloin tällöin tarkistaa, mutta kun sana ei meinaa mennä kaaliin edes kuukausien jälkeen, miettii että missä on vika, minussa vai kielessä? Okei, sovitaan että kielessä.

Mutta Sadun kanssa kommunikoidessa tuntuu siltä, että myös suomen kielen sanat katoavat. Kieli menee solmuun. Joihinkin suomen kielen sanoihin tulee hassu laulava nuotti. 

Suomeksi kirjoittaminenkaan ei aina ole helppoa. Siinä missä joskus aikaisemmin bloggasin vähintään pari kertaa viikossa, nyt jokainen blogi tai lehden kolumni on ponnistus. Tämäkin. Olen myös yrittänyt tehdä laulun sanoja ystäväni uudelle levylle, ja se vasta vaikeaa onkin. Ajatukset liikkuvat detaljeissa: voiko tähän lyhyeen nuottiin kirjoittaa pitkän tavun ja tähän pitkään nuottiin lyhyen? Miten nämä vokaalit sointuvat peräkkäin? Sisällöstä viis, kunhan äänteet ovat kohdillaan.

2. On syntynyt hyviä kontakteja.

Jos tarvitsen luotettavan taksikuskin, hyvän tulkin, matkanjärjestäjän, valokuvaajan tai graafikon, tiedän kehen ottaa yhteyden. Hyvä parturi on vielä haussa. Jokainen parturi on kyllä tarkkaan kuunnellut toiveeni, mutta silti leikannut liian lyhyeksi. 

Ihmisten kanssa täytyy viettää aikaa. On opittava, että tärkeintä ei läheskään aina ole tehokkuus tai outcome, vaan se, että tullaan tutuiksi ihan vain olemalla yhdessä. 

3. On syntynyt vähän erikoinen ”tiedottaja”.

En ole koskaan pitänyt itseäni tiedottajana. En edes pidä koko tehtävänimikettä onnistuneena. Tiedottaja on henkilö, joka ei itse oikeastaan tiedä mitään. Hän istuu studioon ja lukee ääneen edessään olevasta paperista: ”Kotka Rankki seitsemän, kevyttä myötätuulta kahdeksan, Merenkurkku ja Perämeri, tietoja ei saatavilla.” Näin tehtyään hän on välittänyt eteenpäin tiedon. 

Tällaiselta tiedottajalta vaadittavat taidot ovat puhuminen, kirjoittaminen ja lulkeminen. Mitä vähemmän hän ajattelee, sen parempi, sillä tiedottajan tehtävänä on vain välittää puhdasta informaatiota — ei omia mielipiteitä tai kokemuksia. Tiedottaja ei myöskään missään nimessä saa olla vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Se on mainosmiesten ja pr-osaston tehtävä. 

Mutta tiedottajaksi minut on kuitenkin laitettu. Ajattelen, että ei nimi miestä pahenna. Nimittäin: Sanan tiedotus yksi merkitys on ”tiedolla varustaminen” ja toinen on ”tien tunteminen”. Nämä kaksi merkitystä kuvaavat juuri sitä työtä, jota teen paikallisten kumppanien kanssa. Varustan heitä tiedoilla ja taidoilla, jotta he voivat tehdä oman työnsä entistä paremmin. Autan heitä löytämään tien, joka vie haluttuun tavoitteeseen. 

Kielen, viestinnän ja merkitysten kanssa täällä siis kamppaillaan. ”Kielen varassa on elämä ja kuolema” — tai ainakin tiedottajan kuukausipalkka. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s