Hiilikädenjälki ja turhat sanat 

20180721_145222.jpg

Minulla on kirjoittamieni sanojen suhteen melko suuri hiilikädenjälki. Jos olisin kirjoittanut kaikki julkaisemani sanat lyijykynällä, hiiltä olisi paperilla paljon — kirjaimellisesti.

Suuri osa sanoistani on luultavasti täysin turhia. Juuri näistä turhista sanoista on Jeesuksen mukaan tehtävä tili. Tilinteon hetki ei ehkä kuitenkaan ole kaukana tulevaisuudessa. Tilinteon aika on nyt: sosiaalisessa mediassa ihmiset joutuvat tekemään tiliä jopa mitättömän pieneltä tuntuvista ja vuosia vanhoista kirjoituksistaan. 

Asiasta tekee erityisen harmillisen se, että tilille ei vaadita ainoastaan sanoista vaan myös sanojen väleistä, siis tulkinnoista. Tarkoitushakuisella ja pahantahtoisella tulkinnalla viesti voi vääntyä täysin muuksi kuin se alun perin oli. Riittää, että muutamaa sanaa muutetaan ja tehdään arvailuja kirjoittajan motiiveista. Kun asianomainen huomaa tämän, tilanne on saattanut jo karata käsistä peruuttamattomasti. 

Kohteen ei tarvitse olla julkisuuden henkilö. Kohteena voit olla sinä. Kenen tahansa postaus vaikka Facebookissa tai Twitterissä voidaan milloin tahansa nostaa tikun nokkaan, kuhan se on ensin irrotettu asiayhteydestään ja ymmärretty joko tahallaan tai vahingossa väärin. Yhtäkkiä ei-julkkis onkin julkkis ja hyvis on pahis.  

Tällaista henkilöiä ei kohtaa ainoastaan säälimätön moraalinen mustamaalaus vaan pahimmillaan työpaikan menetys. Luin juuri uutisista, että yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja sai potkut liki kymmenen vuotta vanhojen twiittiensä vuoksi. Ilmiö ei ole vieras Suomessakaan.   

Entä jos olet sosiaalisessa mediassa aivan hiljaa ja silloin tällöin ainoastaan peukutat ystävän postausta? Ei auta. Suomessa esimerkiksi Markkinointi ja Mainonta -lehti on julkaissut nimilistoja henkilöistä, jotka ovat ainoastaan klikanneet ”tykkää”-nappia (vääränlaisen) twiitin kohdalla. Sormiensa kanssa kannattaa olla tarkkana.

Tietenkin on oikein, että joutuu vastaamaan sanoistaan ja tekemisistään. Jos sanoo tyhmästi, on kohtuullista odottaa kovaakin palautetta. Mutta kysymys on nyt muusta: armottomuudesta, ilkeydestä, silmittömästä vihasta. Sillä ei ole väliä, oletko suvaitsevainen tai suvaitsematon: nyrkissä oleva käsi on yhtä kova ja tekee yhtä kipeää.  

Minä olen nykyään entistäkin varovaisempi kirjoittaessani. Jokin aika sitten poistin twitteristä yli 7000 twiittiäni liki kymmenen vuoden ajalta. Voit tarkistaa asian: näet siellä ainoastaan kuvan kesämökkimme sorsaperheestä. Olen hiljattain poistanut lähes tuhat blogikirjoitustani. Facebookissa poistan aina yli viikon vanhat postaukset. Ihan siksi, että elämä on helpompaa näin. Sen enempää minun kuin kenenkään muunkaan ei tarvitse muistella, mitä olen joskus kirjoittanut.

Sitä paitsi, en itsekään ole nykyään samaa mieltä itseni kanssa monestakaan asiasta. Poistamalla historiaani olen armollinen itselleni. Pienentämällä hiilikädenjälkeäni ajattelin myös tulvia sukupolvia. Heidän ei tarvitse sitten joskus noloina lukea, mitä kaikkea se Ilkka oli eläessään kirjoittanut.

Suusta päästämistäni turhista sanoista teen tiliä sitten, kun sen aika on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s