Kirje Thaimaan aakkosministerille

sim-kirjoittaa-2.JPG

Arvoisa Thaimaan aakkosministeri,

Olen nyt opiskellut lukemaan thain kielellä. Kielenne on hyvin kaunis, erityisesti kirjoitettuna. Minulla olisi kuitenkin muutama yksinkertainen kehitysidea, jonka avulla sekä lapset että me ulkomaalaiset voisimme oppia kielenne vieläkin helpommin.

1. Erotetaan sanat toisistaan välilyönnillä. Tämä voi kuulostaa radikaalilta, mutta monessa maassa tehdään niin. Näin tehden vältyttäisiin monilta väärinkäsityksiltä. Esimerkiksi englannin kielessä sanan therapist merkitystä ei tarvitse arvailla. Thaimaalaisittain se voisi tarkoittaa kahta täysin eri asiaa. Siis kun ei tiedä, onko siinä yksi vai kaksi sanaa. 

2. Hieno juttu, että teilläkin kirjoitetaan vasemmalta oikealle! Mutta voitaisiinko myös laittaa ne vokaalit oikeaan järjestykseen? Nyt vokaaleita sijoitellaan sinne tänne, ja joissakin sanoissa ainoastaan hyvällä arvauksella tietää, milloin mikäkin lausutaan. Joskus taas kaksi toisistaan kauas eksynyttä vokaalia muodostaa yhdessä ihan uuden vokaalin.

3. Lopetetaan se kirjainten piilottaminen. Meillä Suomessa on periaate, että jos ei ole mitään puhuttavaa, ollaan hiljaa. Jos ei ole kirjainta, sitä ei sanota. Thaikielessä on näkymättömiä a- ja o- kirjaimia siellä täällä. Myönnän, että Suomessakaan ei olla tässä asiassa täydellisiä. Meillä on kummallisuus nimeltään aspiraatio. Emme sano ”tule tänne” vaan ”tule ttänne”. Ai niin, sitten on vielä äng-äänne. Emme sano ”munkki” vaan ”mungkki”.      

4. Toisaalta thai-kielessä on kirjaimia, jotka kirjoitetaan mutta ei lausuta. Erityisen turhauttava on teidän r-kirjaimenne, joka kaiken lisäksi nykyään kirjoitetaan s-kirjaimen näköisenä. Joskus r lausutaan, joskus ei, ja jos lausutaan, se ei edes ole r vaan l. Ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat suurella vaivalle oppineet sanomaan rullaavan ärrän — täysin turhaan! 

5. Joissakin kirjaimissa olette jo hienosti ratkaisseetkin tämän tarpeettomien kirjainten ongelman niin, että kirjaimen päälle merkitetään siansaparo merkiksi siitä, että kirjainta ei lausuta. Mutta tähän voisin, anteeksi vaan, sanoa että mitä järkeä hei? Eikö kannattaisi saman tien jättää koko kirjain pois. Emme mekään Suomessa kirjoita vaikkapa ”koiraš” — tuolla väkäsellä vain osoittamaan, että viimeinen kirjain on turha.

6. Jos sana päättyy esimerkiksi t-äänteeseen, ehdotan, että se myös merkittäisiin t-kirjaimella. Nyt t-äänne voidaan kirjoittaa kahdeksallatoista (!) eri kirjaimella. Otan esimerkin. Kuvittele, että Suomessa kuulet sanan ”koirat” etkä tiedä mitä se tarkoittaa. Joudut pahimmassa tapauksessa kirjoittamaan sanan käännöskoneeseen 18 erilaisella tavalla saadaksesi selville kuulemasi sanan merkityksen.  

7. Thai on tonaalinen kieli, ja se on tavallaan ihan hieno juttu. Äänteet nousevat ja laskevat, ja tällaisilla pienillä sävelmuutoksilla osoitetaan, mitä sanalla oikeasti tarkoitetaan. Mutta sääliksi käy musiikki-ihmisiä. Kun nimittäin thaikielellä lauletaan, on pakko koko ajan laulaa vähäsen nuotin vierestä. Muuten ei voi tietää, lauletaanko vaikkapa tuosta jo mainitusta koirasta (”maa”) vai esimerkiksi hevosesta (”maa”). 

Tämäkin asia voitaisiin ratkaista muutamalla ylimääräisellä kirjainmerkillä. Eihän niitä muutenkaan ole tässä kielessä vielä kovin paljon, ainoastaan 72. 

Yhteistyöterveisin,

Ilkka K.
kieltä työn ohessa opiskeleva

P.s. Haluan toki antaa myös kiitosta! Teillä ei ole sijamuotoja, joilla me suomalaiset piinaamme opiskelijoita eikä esimerkiksi sanojen sukuja, joilla saksalaiset kiusaavat koululaisia. Niin, eikä teillä ole myöskään ruotsalaista oota. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s