Vähän erilainen maisema kuin mökin ikkunasta. 🙂

Kotitie. Päädyimme valitsemaan juuri tämän asuinpaikan siksi, että ympäristössä on paljon puita – ihan oikeita puita siis, ei mitään hammastikkuja! Kyllähän suomalainen nyt puita tarvitsee!

Kotiportti ja veressä kultaköynnöstä maanpeitekasvina. Tekisi mieli joskus hämärän tullen käydä nappaamassa pari pistokasta… Kotimme on asiallinen mutta hieman tylsä, ja olen jo pitkään suunnitellut perustavani tänne kotiviidakon.

Vietettiin 30-vuotiskihlajaispäivää.

Syömässä bibimbupia, korealaista herkkua. Koko kaukoitä on Bangkokissa ihanasti tarjottimella – asia, jota en osannut ollenkaan odottaa. Koko Aasia tulee täällä aivan eri tavalla tutuksi kuin ennen. Kielikoulussakin on paljon korealaisia ja japanilaisia opiskelijoita, joihin olen saanut tutustua. Tällä hetkellä erityisesti Japani, Etelä-Korea ja Singapore kiehtovat minua.

Olemme jo täydessä työn touhussa. Tämän kuvan Ilkka on ottanut tilaisuudessa, jossa 12 opiskelijaa valmistui seurakuntatyöhön / teologiksi. Ihan mahtavaa. Ihmisten kouluttaminen on tehokas tapa vahvistaa seurakuntaa, ja 12 on sitä paitsi hyvä luku, tulee ihan mieleen 12 apostolia.

Minä puolestani jatkan kielikoulussa. Parhaamme mukaan yritämme ahertaa, vaikka jet lag ei vaan ota häipyäkseen. Siitä puheen ollen, Ilkka totesi viime yönä pöpperöisenä: ”Luulin jo kerran nukahtaneeni, mutta se olikin vain unta.”