Euron kriisi

euro.jpg

Helsingin yliopisto lähestyi minua kirjeellä. Ajattelin, että näinköhän minulle käy niin kuin Laura Huhtasaarelle, että vanhasta gradustani (jommastakummasta niistä) on löytynyt ongelmia. 

Mutta ei. Oli tapahtunut jotakin pahempaa. Kävi ilmi, että minulta on jäänyt puolitoista vuotta sitten maksamatta varausmaksu kirjasta Christ and reconciliation. Maksun suuruus on yksi euro.

Minulta ei yleensä jää maksuja maksamatta, joten aluksi olin tietenkin tapahtuneesta järkyttynyt. Ensireaktioni oli kiistää koko asia, tai ehkä vierittää kaikki ”järjestelmän” syyksi. Sen jälkeen mietin, että miksi juuri nyt, miksi tämä ajoitus? Haluttiinko minua mustamaalata? Olinhan vain kolme viikkoa sitten kirjoittanut Kotimaa-lehteen jutun naispappien ordinaatiosta. Tietojeni mukaan moni, ainakin kolme suomalaista, oli lukenut tuon jutun. Vai oliko kysymys ehkä sittenkin ihan arkisesta asiasta: koulutusleikkausten vaikutusten aiheuttaman yliopistollisen budjettivajeen paikkaamisesta? 

Lopulta ajattelin, että elämäähän tämä vain on. Tuolle rahalle olisi toki juuri tässä tilanteessa ollut muutakin käyttöä, mutta olkoon. Sitä paitsi viestissä viitattiin lakiin 15.8.2003/728, ja se kuulosti riittävän pakottavalta syyltä toimia viivyttelemättä.

Onneksi maksut voi kirjeen mukaan suorittaa mihin tahansa Helsingin yliopiston kirjaston toimipaikkaan tai Kansalliskirjastoon. Täältä Bangkokista en kuitenkaan löytänyt mitään näistä. Vaan ei hätää: maksut voi suorittaa myös kirjaston omalla verkkosivulla (jonka linkkiä en tosin kirjeestä löytänyt) käyttämällä luottokorttia. 

Lopulta onnistui — melkein. Kirjauduin kirjaston sivuille, mutta vielä olisi näköjään pitänyt olla kirjastokortti. Ei minulla sellaista enää ole, kun en ole vuoteen tarvinnut. Piti siis lähteä hankkimaan tunnuksia kirjaston asiakaspalvelusta. He ystävällisesti lähettivätkin sähköpostissa kirjastokorttini numeron ja kertoivat lähettävänsä tunnusluvun puhelimitse. 

Puhelimitse mihin? Tietenkin sellaiseen Suomi-numeroon, joka ei täällä Bangkokissa ole käytössäni. Onneksi löysin vielä Elisan SIM-kortin pöytälaatikostani ja asennettuani sen puhelimeeni sain lopulta myös tunnusluvun esille. Nyt siis vain maksamaan!

Paitsi että tämänpäiväinen Visa-luottokorttini käyttöraja on jo täynnä. No, eipä siinä mitään, päivä se on huomennakin. On vain positiivinen asia, jos huomisellekin löytyy haasteita. 

Kirjan nimi siis oli Christ and reconciliation — Kristus ja sovittelu. Voihan, sanonko mitä, jos tämäkin asia olisi vain jotenkin onnistuttu sovittelemaan. Tai tämä hirvittävä velka peräti armahtamaan. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s