Rajatilakokemuksia

Olen nyt käynyt rajan takana kahteenkin otteeseen ja huomaan, että en ole kirjoittanut tänne yhtikäs mitään. Ensimmäinen rajan ylitys tapahtui Laosin puolelle, toinen Myanmarin.  

Laosin pääkaupunki Vientiane tuntui Bangkokiin verrattuna rauhalliselta pikkukaupungilta. Viihdyin siellä. Ruoka oli lähes yhtä hyvää kuin Thaimaassa, ja ympäristökin oli siisti.

Toisin on täällä Yangonissa, jossa juuri nyt olen. En tykkää. On rähjäistä ja roskaista, kaikki tuntuu olevan kehnossa kunnossa. Tänään nousin taksiin, josta puuttui takapenkki. Ihmiset räkivät kadulle. Kaiken lisäksi on älyttömään kuumaa — 39 astetta, joka kännykkäni mukaan ”feels like 47 astetta”. Mitähän sekin muka tuntee. 

Eipä minulla tämän kummempaa ollut kerrottavana. Mutta tätäkin kirjoittaessani ylitin jonkinlaisen rajan: Itsekritiikin rajan, ehkä myös hyvän maun rajan. On nimittäin niin, että kun on tottunut kirjoittamaan (niin kuin minä nyt olen parin viime kuukauden aikana) työhön liittyviä artikkeleita ja postauksia, tulee valtavan kriittiseksi joka sanan suhteen. Yhtään turhaa sanaa ei halua sanoa. Kaikkien jäljelle jääneiden sanojenkin on oltava oikeassa järjestyksessä. Onko viesti nyt varmasti selvä? Ei ole, lisään vielä yhden apusanan. Ei, korvaan sen sittenkin toisella ja paremmalla. Joskus parin lauseen hiomiseen ja kaikenlaiseen nimien kirjoitusasun tarkistamiseen menee tolkuttomasti aikaa.

Nyt ei paljon mennyt. Tässä vielä muutama kuva.

Laos päivällä:
DSC03697.JPG

Laos yöllä:DSC03494.JPG

Myanmar päivällä:kannykka yangon 9_5_2018.jpg

Myanmar yöllä:pagodi 2.JPG

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s