Good evening, fine, thank you.

Asuntomme pääovella työskentelee reipas ja kielitaitoinen ovimies. Ei mikään ihan nuori, melkein minun ikäiseni. Avatessaan oven hän tervehtii aina samalla rimpsulla: ”Good evening sir, fine, thank you.” Näin tapahtuu, vaikka itse puhun thaita — tai vaikken ehtisi sanoa mitään.

Ovimies on luultavasti joskus oppinut, miten ulkomaalaisen kanssa käydään dialogia:
— Good evening!
— Good evening, how are you?
— Fine, thank you.

Nyt hän huomaavaisesti säästää minulta kysymisen vaivan ja lausahtaa vain: ”Good evening fine thank you.” Ja mitäpä järkeä tuota ”how are you”:ta olisi kysyäkään, sillä angloamerikkalaisessa kulttuurissa oikea vastaus on kuitenkin aina ”fine”.
— Miten menee?
— Hienosti menee! [aivan päin p:tä.] Entä itselläsi?
— Hyvin menee! [rankkaa on.]
— Fine!
— Fine!

Vai olisiko tuohon tervehdyksen sittenkin piilotettu vihje siitä, että voisin joskus ihan oikeasti kysyä, miten menee? Ei, en usko. Sen sijaan luulen, että ovimies puhuu englantia täysin samalla logiikalla kuin minä thaikieltä: laittamalla koko joukon eriskummallisia kohteliaisuus-sanoja peräkkäin toivoen, että ainakin osa niistä on oikein ja oikealla paikalla.

Fine. Thank you too.

LRG_DSC01195.JPG

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s