1. Huomasin, että suomalaisen pitää olla täällä tarkkaavainen, kun menee markettiin ostamaan saippuaa ja kosteusvoidetta. Täällä hyllyt notkuvat ihoa vaalentavia saippuoita, ihoa vaalentavia kosteusvoiteita ja jopa ihoa vaalentavia deodorantteja. (Miksi ihmeessä kainalokuopankin pitää olla mahdollisimman valkoinen?) Täydellisen kauniit thaimaalaiset uskovat olevansa väärän värisiä. Entä minä? Joka ilta sivelen itseruskettavaa voidetta marraskuunvalkoisiin kinttuihini, koska minun mielestäni ne ne vasta ovatkin väärän väriset.

Miltäköhän tämä ihmislasten touhuilu näyttää ylhäältäpäin katsottuna?

2. Varokaa, ihmiset, mitä toivotte! Ilkka huokaili vuosien ajan, että olisipa kiva olla joskus kahdestaan. No nyt olemme! Olemme kuin siamilaiset kaksoset. Kummallakaan ei ole mitään omaa, ei omaa ystäväpiiriä (tai ystäväpiiriä ylipäätään), omia harrastuksia tai omaa työtä. Menemme yhdessä kaikkialle; olemme kiinni toisissamme koko ajan. Olemme olleet kimpassa 30 vuotta, mutta koskaan emme ole kokeneet tällaista. Weird.

3. Alan ymmärtää niitä työkseen matkustavia, jotka sanovat, että hotellielämä on tylsää. Aikaisemmin olen ihmetellyt heidän puheitaan, sillä omalla kohdallani hotellielämä on aina liittynyt lomaan, hyvään mieleen ja rentoutumiseen. Vaan täytyypä myöntää, että kyllä tämä pienessä, pimeässä hotellihuoneessa asuminen on koko lailla luonnotonta. Hyvä koti on onneksi jo näköpiirissä.

4. Pyörittelen mielessäni kahta asiaa samanaikaisesti. Ensinnäkin pohdin, olemmeko liian tiiviisti yhdessä täällä. Toiseksi mietin, miten kestän yksinäni, kun Ilkka tulee matkustelemaan niin paljon. Onko tässä mitään logiikkaa?