Mitä jos emme pelkäisi?

Olen opiskellut viime päivinä sakramenttiteologiaa. Olen oppinut, että kaste on pätevä vain, jos sen suorittaa oikein. Väärin kastaminen on kuulemma kasteen halventamista. Eniten pelkoa aiheuttaa, jos ei ehdi kastaa ollenkaan. Silloin vastasyntynytkin jää synteihinsä ja päätyy paikkaan, joka pelottaa.

Olen oppinnut, että ehtoollisaineiden kanssa on oltava huolellinen. Jos viiniä jää yli, turvallisinta on kaataa se kirkon kivijalkaan. Takasin pulloon sitä ei ainakaan saa laittaa. Missään tapauksessa ylimääräistä viiniä ei saa kulauttaa kurkusta alas, sillä kaikkihan sen tietävät, mitä siitä voi seurata.

Olen oppinut, että avioliiton kanssa pitää olla erityisen varovainen. On osattava oikein siunata ja oikein vihkiä, ja on tiedettävä milloin ei saa tehdä niistä kumpaakaan. Pelkotila iskee viimeistään silloin, kun näköpiiriin ilmestyy toimittaja. Toki on niitäkin pappeja, joiden suurin pelko on, ettei toimittajia tule paikalle ollenkaan. Mutta se on niin sanottu pelon kääntöpiiri, jota en nyt käsittele.

Onneksi suurin osa meistä ei ole pappeja, joten meillä ei ole mitään pelättävää.

Väärin. Erityisen pelottavaa juuri nyt on olla luterilaisen kirkon rivijäsen. Olemme täällä kuulemma osallisia toisten, siis liberaalipappien, synteihin. Ne synnit ovat kaikista synneistä pahimmat. Kirkkolaiva ajaa karille, kaatuu ja uppoaa. Niinpä valppaimmat papit, profeetat, huutavat: ”Lähtekää pois! Minä ainakin aioin lähteä — kunhan ensin varmistan, että saan itselleni riittävän määrän seuraajia.”

Mitä jos ei tarvitsisikaan pelätä? Mitä jos pelastus ei olisikaan kiinni siitä, uskonko kaiken sen, minkä kirkkoni opista ymmärrän, ja ymmärränkö kaiken, mihin luulen uskovani? Mitä jos kenenkään ei tarvitsisi pelätä olevansa harhaoppinen, mutta ei myöskään niin oikeaoppinen, ettei olisi lupa erehtyä? Mitä jos kaikki olemmekin vasta matkalla, emme vielä perillä, ja siksi kaikki uskon maisemat eivät yksinkertaisesti ole vielä avautuneet? Mitä jos Jumala olisi kaikkien näitten kysymysten yläpuolella ja silti: meidän puolellamme?

Nyt tarvittaisiin kipeästi jotakin, joka karkottaa pelon.

syksyn-lehdet-ilkka-koivisto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s