Miksi lähden lähetystyöhön?

”Olet kuulemma lähdössä lähetystyöhön. Mikäs juttu tämä oikein on?” Ystävä vuosien takaa soitti ja halusi tietää, pitikö huhu paikkansa. Pitihän se, ja hyvä kun soitti. Tajusin nimittäin, että en ole ehkä itsellenikään tehnyt selväksi, mikäs juttu tämä oikein on. Kun lisäksi aavistan, että tulevina päivinä moni muukin tulee kyselemään lähtöni syistä, päätin kirjoittaa asioita ylös nyt, kun ne vielä jotenkin ovat muistissani. Huonona päivänä voin palata tähän omaan tekstiini ja todeta: Ai niin, näinhän se oli.

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen on: ”Koska tehtävä sattui tulemaan auki ja minut siihen ikärasitteestani huolimatta hyväksyttiin.” (Meitä 50+ -ihmisiä ei Suomessa hirveän usein rekrytoida.) Vähän pidempi vastaus sisältäisi hieman nikottelua: ”Oikeastaan lähden tiedottajaksi, mutta sopiihan minua myös lähetystyöntekijäksi kutsua.” Kaanaan kielellä vastaus kuuluisi: ”Minulla on jo pitkään ollut lähetysnäky, ja nyt olen saanut lähetyskutsun.” Mutta se ei olisi totta. Minulla ei ole koskaan ollut ”lähetysnäkyä”, ja täysin oma-aloitteisesti tähän hommaan pyrin. Kukaan ei pyytänyt, itse itseäni tyrkytin.

Mennään ajassa kaksi vuotta taaksepäin. Heräsin ajatukseen, mihin jokainen joskus elämässään herää: Tämäkö on se työ, jota haluan tehdä eläkepäiviini saakka? Selviänkö tästä edes eläkkeelle saakka hengissäni ja järjissäni? Edelliset pari vuotta olin matkustanut maailmalla joka ilmansuuntaan, täysin tarpeettomiin kokouksiin, suunnittelemaan seuraavia matkoja ja seuraavia tarpeettomia kokouksia. Toki joskus tapahtui hyödyllistäkin, mutta näitä poikkeuksia oli liian vähän.

Siksi halusin aikalisän. Ilmoitin New Yorkissa asuvalle esimiehelleni, että lähden vuodeksi opintovapaalle, että Suomen laki antaa minulle tällaiseen mahdollisuuden.

Tuon vuoden ajan opiskelin Suomen teologisessa opistossa. Suurimman osan ajasta tosin käytin istumalla Hangon Café Regatassa ja lukemalla kiinnostavaa teologista kirjallisuutta kurssisuunnitelman ulkopuolelta. Tuona aikana syntyi ajatus: voisinko tulevaisuudessa tehdä viestintää, jonka tavoitteena on jotakin enemmän kuin rahan kerääminen? Voisiko tästä löytyä johdatus: en olekaan täällä opiskelemassa teologiaa sattumalta?

Päätin jatkaa opiskeluja vielä yhdellä vuodella, mutta tällä kertaa vähän lähempänä kotiani. (Päätöstäni jatkaa opiskelua helpotti huomattavasti se, että työnantajani ei enää tarvinnut palveluitani.) Hain ja pääsin Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan maisteriohjelmaan, pääaineena uskontodialogi. Pian opintojeni aloittamisen jälkeen hain töihin Suomen Lähetysseuraan. Nyt olen tässä: opinnäytetyöni arvioidaan kolmen viikon kuluttua, ja siitä kolmen viikon kuluttua lennämme Bangkokiin.

Niin että miksi lähden lähetystyöhön? Miksi juuri minä, miksi juuri Thaimaa, miksi juuri nyt? En edelleenkään osaa sanoittaa hyvää vastausta. Urheilufilosofiaa soveltaen voisin sanoa: ”Haluan antaa parhaani. Katsotaan sitten, mihin se riittää.”  Elämältä jo lähes kaiken hyvän saanut kristitty minussa vastaisi: ”Mitä muutakaan tekisin?” Ehkä kaikkein suurin minussa on kuitenkin ääni, joka huutaa oikeutta syrjityille ja pois suljetuille. Niin, siksipä kai.

On tässä kaikessa mukana ehkä vähän huumoriakin. Kohta 15 vuotta sitten, ensimmäisellä työmatkallani tuossa tuoksujen, makujen ja upeiden rakennusten Bangkokissa vitsailimme puolisoni kanssa, että tännehän voisi tulla vaikka lähetystyöhön.

Jälleen kerran on nähty: kannattaa varoa mitä toivoo.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s