Jumala on jo perillä.

Lutherin ”kaksi rakkautta” -opin mukaan Jumala on vain siellä, missä hänen rakkautensa kohteet ovat: heikkoudessa ja hulluudessa. Jumala ei löydy korkealta ja kunniasta vaan pohjalta ja häpeästä.

Lutherin ajatukset kunnian ja ristin teologiasta olisi helppo ohittaa pyhäpäivän retoriikkana. Mutta jos Luther todella on oikeassa, mitä ajatus Jumalan etsimisestä alhaisuudesta merkitsee vaikkapa lähetystyön kannalta? Eikö lähetystyön tarkoituksena olekaan rakentaa pakanamaahan kirkko, kerätä rikkailta rahat kirkon urkuihin, käännyttää väärin uskovat, ja lopuksi jäädä huolehtimaan siitä, että ehtoollista jakavat vain oikeat papit oikean protokollan mukaan oikein uskoville? Silloin voisi sanoa: Mission accomplished!

Loppuun asti vietynä Lutherin ajatus on radikaali, mutta ei uusi. Myös Missio Dei, Jumalan missio, lähtee ajatuksesta, jonka mukaan Jumala on kaikkialla, myös ja ennen kaikkea alhaalla.  Lähetystyöntekijä (tai vaikkapa lähetysjärjestön tiedottaja) ei vie hyväosaisten Jumalaa pakanamaahan, sillä Jumala on jo siellä. Jumalaa ei seuraa lähettiä ”maastoon tuntemattomaan”, vaan Jumala sanoo: seuraa minua. Jumala on jo siellä, missä monen mielestä Jumala ei mitenkään voi olla, myös kirkon ulkopuolella.

Kenen siis on löydettävä Jumala? Aivan ensiksi lähetystyöntekijän. Mistä hänet voi löytää? Luther neuvoo: alhaalta. Menestysteologille tämä voi olla mission impossible.

intia-ilkka-koivisto.png
Kuva: Ilkka Koivisto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s